Talvi oli edennyt siihen pisteeseen, että viime kevään paikka rupesi toden teolla kiinnostamaan. Kaksi reissuahan jo ko. salmeen tänä talvena tein laihoin saaliin, mutta mm. reissut 2-24 ja 2-25 jättivät vuosi sitten niin hyvät muistot, että aion kairata paikkaa tänäkin kevättalvena ahkeraan.
Keli oli alkuun pilvinen, mutta keväinen loisto repesi jo aamupäivällä. Lämpötila muuttui sekin vauhdilla aamun – 7 asteesta iltapäivän 8 asteeseen. Ilmanpaine sen sijaan pysyi tasaisena hieman normaalipaineen alapuolella ja tuuli kävi lännestä 3 m / s nopeudella. Jään paksuus hipoi jo 60 cm ja oli varmasti nyt paksuimmillaan tämän talven aikana. Lunta ei enää jäällä ollut kuin 5 cm ja sekin niin vetistä, että sulautuu pian jääksi.
Pääsin liikkeelle kerrankin hyvissä ajoin ja mahdolliselle aamusyönnille ehtisin varmasti. Suunnitelma oli tuttu: Aloittaa salmen matalasta keskikohdasta ja kairailla syvemmälle päin. Tuttu oli myös viehepuoli: 8 cm Mikado Saira muikkuvärissä sekä kultamorri.
Muutaman reiän ja pienen morriahvenen jälkeen, edettyäni alun 3 m syvyyksistä reiluun 4 m syvyyteen, alle piirtyi enemmän kalaa. Jigi oli välivedessä ja kalat uivat suoraan alle. Niin usein alla olevat kalat ovat seuraavaksi osoittautuneet sinteiksi, että innostuin vasta kun ensimmäisen paino tuntui siiman päässä: aamu kun alkoi heti kelpo filekalalla!
Parvi pysyi, ihme kyllä, ensimmäisen ahvenen nostamisen aikana alla eikä jäljelle jääneiden ruokahalu ollut yhtään pöllömpää. Alle viidessä minuutissa jäällä oli 4 hyvää ahventa jo ennen aamu kahdeksaa.
Enempää ei siitä tullut, joskin näin etten jokaista parven kalaa saanut. Siispä kova rei’itys ympäriinsä, mutta jonnekin ne kalat vain ehtivät hävitä.
Vuosi sitten sain täältä myös ensimmäiset pilkkikuhani, joten etenin reippaammin syvemmälle katsomaan, josko niitä jo olisi paikalla. Kauan sai hakea, kunnes viimein yllättävän matalasta, vajaasta 7 metristä yksi kuha löytyi.
Tarjosin ensiksi muikkusairaa vailla reaktiota. Sen jälkeen morria, mutta tuloksetta. Pystypilkki värikoukulla herätti pientä kiinnostusta, mutta vasta uusiksi tarjottu Saira innoitti kalan tärppäämään. Liian hentoisesti tosin. Keltamahainen Orka Small Fish 7 cm sai kuhan jopa tulemaan vastaan, vaan aivan onneton tärppi siihenkin ilman tartutusta.
Sain vielä kolmannen tärpin koettaessani morria uudestaan, mutta edellisten tapaan kyseessä tuntui olevan lähinnä puhallus viehettä kohti. Sen jälkeen ei kuha enää jaksanut kiinnostua mistään ja päätin siirtyä muualle.
Kokeilin nopeasti vielä aamun ahvenet antaneen reiän. Ja allehan ilmestyi kalaa! Saira ei maistunut, mutta ehdin vaihtaa morriin ilman parven uimista muualle ja sain sillä samanlaisen putken kuin aamusta: Neljä hyvää ahventa, joskin hieman aamuisia pienempiä.
Uusi paikka oli syvänteen pääty, joka kuroutuu lahtimaisesti 4 m tasamatalaan. Tarkoitus oli pilkkiä syvän ja matalan rajaa vedenalaisen lahden reunoja. Tarkoitus ei kuitenkaan päässyt toteutumaan, sillä verkot oli laskettu kulkemaan juuri ko. alueen yli eikä vaihtoehdoiksi jäänyt kuin tasamatala 4 m tai jo selvästi syvempi 8 metristä putoamaan lähtenyt syvänne.
Epätoivoisin mielin kokeilin matalaa, mutta eipä siellä näkynyt pientä taikka isoa. Syvän puolelta löytyi pikkukalat välivedestä, mutta merkit isommista olivat poissa. Väkisin hiersi mieltä pikkukalaparven reuna juuri syvän ja matalan rajamailla, mutta reitti kun oli tukossa, päivä jo pitkällä ja hyvät kalat repussa, päätin lähteä kotiin.
Kävin paluumatkalla vielä kuha-avannolla ja siellähän se yhä oli. Liikkumattomana koko aamun ja aamupäivän…
Verrattuna talven edellisiin reissuihin tänne, muutos oli selkeä. Pikkuahvenia toki löytyi lähes joka puolelta salmen matalaa, mutta nyt paikalla oli selvästi myös isompia eikä ainoastaan yksittäin. Ensimmäinen kuhahavaintokin tuli, joten kenties tästä kehkeytyy samanlainen kevät, kuin vuosi sitten.
Aamuisten kalojen toiminta oli reipasta eikä epäröintiä esiintynyt, vaan jigiin lyötiin rajusti kiinni välivedestä. Kello ei tuolloin ollut edes kahdeksaa ja liekö siinä sitten ero, kun toinen ”piikki” tapahtui puoli kymmenen aikaan jo paljon varovaisemmin ottein. Tällöin enää morri kelpasi ja vain pohjalinjassa tarjottuna.
Olen jo kaksi talvea ollut havaitsevinani selvää aamusyöntiä kyseisessä paikassa tähän aikaa vuodesta ja tämä reissu vahvisti sitä entisestään. Täten toivon, että pilvisiä kelejä tulisi paitsi jäiden säilymisen vuoksi, myös tekemään ”pitkiä” aamuja kaloille ja kenties viivästyttämään hieman valoisan ajan paastoa.
Kuhien osalta ei vielä voi yhden yksilön kenkkuilujen perusteella todeta muuta, kuin että sieltä ne kenties hiljalleen taas saapuvat. Ja vaikka ahven pääkalalajini onkin, aion kyllä yrittää saada edes yhden kuhankin tälle talvea.
Vieheiden osalta ei hirveästi voi spekuloida, sillä vain kahdella pilkin ja heti päivän kunnolla kirkastutta enää morri toimi. Luottojigi 8 cm muikkusaira ei tosin pettänyt tälläkään kertaa ja siitä on kyllä kehittynyt selvä suosikkini, jolla pilkkii vaikka koko päivän silloin, kun ei jaksa vieherumbaa tehdä. Ja toisaalta osin siksihän tässä on kaksi talvea jigirallia pyöritetty, jotta löytyisi ne parhaat, joita sitten käyttää enemmänkin.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10. Syönti oli hyvää, mutta heti auringon kunnolla osuessa jäähän muuttui ääni kellossa sen verran, ettei sitä syöntiä arvioidessa voi sivuuttaa.
Analytical Ice Fishing 