
Kevät oli edennyt jo huhtikuun puolelle, joten odotin, että ajankohta on juuri täydellinen salmessa pilkkimiseen. Toissa reissulla jo kelpo ahvenet sain ja liekö nyt kuhatkin olisi jo aktivoituneet. Alkuviikon lämmön jälkeen oli myös riski, ettei jäälle enää viitsisi mennä, joten pilkkipaikan valinta ei ollut enää vain itsestä kiinni.
Keli oli mitäänsanomaton. Puolipilvinen, lämpötila hieman plussan puolella ja ilmanpaine jälleen muuttumaton jo monta päivää. Tuuli puhalsi luoteesta ja kuunkierto oli laskevan puolikuun vaiheessa. Jäätä oli yhä 40 – 50 cm, mutta laatu erittäin huonoa.

Aloitin jälleen samalla kaavalla, salmen keskeltä kohti syvempää. Pientä oli heti matalassa, mutta isompaa ei kuulunut. Ei, vaikka koko matalan alueen jälleen rei’itin täyteen.
Syvemmällä ei sieltäkään löytynyt muuta, kuin yksi kuha, joka ei vieläkään reagoinut mihinkään. Turhautuneena kokeilin jopa säikäyttää kalaa liikkeelle, mutta siellä se möllötti liikkumattomana.

Oli keksittävä muuta. Jää oli juuri ja juuri siinä kunnossa, että lähistöllä olevaan lahteen kehtasi kävellä. Tiedän sieltä ainakin kerran nousseen hyvänkin saaliin juuri keväällä ja potentiaaliselta paikaltahan se vaikutti: Laajasuinen lahti syvänteen kyljessä, jossa pitkä ja kapea vedenalainen sola johtaa aivan lahden perukoille asti. Kuin tehty väylä kaloille kulkea matalaan kutemaan.
Aivan perille asti en päässyt, kun jäästä katosi sekä kova pintakerros, että höttökerroksen alla ollut toinen kova kerros. Se ei sinällään harmittanut, sillä oletin kalojen olevan ennemmin vielä lahden suulla tai puolivälissä aivan lahden perän sijaan.
Solassa oli vettä 6 – 7 m ja ympärillä 3 – 4. Lähdin rei’ittämään solan toista reunaa kohti lahden suuta niin, että reiät osuivat siksakkia solan ja sen reunan kohdille. Ensimmäiset reiät olivat tyhjiä, eikä seuraavillakaan näkynyt mitään. Ei edes pientä. Lahden suun lähestyessä alkoi pientä näkymään ja suulle päästyäni päätin kairata myös lahden keskelle. Ei kalan kalaa. Ei isoa, eikä pientä. Lahti oli harvinaisen tyhjä.

Vieressä oli vielä toinen pienempi lahti, johon syvänne tekee jyrkän penkan. Viimeinen oljenkorsi, johon en kieltämättä jaksanut enää uskoa, mutta jonka ehdottomasti halusin kuitenkin vielä kokeilla.
Syvällä 11 metrissä piirtyi valtava pikkukalamatto ja ottaen huomioon läheisen salmen suun ja siellä nähdyn maton, oli tilanne taas se, että tällä alueella oli käsittämättömän kokoinen parvi mitä ilmeisemmin kuoretta: Pituutta parvella 300 m ja paksuuttakin keskimäärin kolmisen metriä…
Yhdeksästä metristä tälläsi sitten vihdoin kiinni. Pieni hauki tosin, mutta enpä mitään odottanut, joten piristys sekin. Kenties ympäristö oli tässä jostain syystä hyvä ja vielä löytyisi ahveniakin reissun loppuun.

Etenin kohti matalaa niin pitkälle, että lopulta rei’itin kaislikon reunaa alle 2 m vedessä. Löydöksenä vain pientä ahventa. Takki oli todella tyhjä ja mietin jo, oliko tämä tässä. Reissun suhteen olikin, mutta hetken tuumailun jälkeen periksi en vielä anna ja jatkan etsimistä niin kauan, kun jää kantaa.

Syystä tai toisesta salmi ei tänä keväänä ole ollut hyvä, vaikka vuosi sitten meno oli aivan toista. Koko talvi on toki ollut pilkkihistoriani vaikein, mutta oletin, että edes keväällä valmistautuminen kutupuuhiin ajaisi ahvenet yhteen ja samoille paikoille, kuin ennen.
Kun pikkukalaparvi oli jälleen niin massiivinen, mietin, että ei toisaalta ihme, ettei kaloille pilkit maistu. Tuosta parvesta kun riittää varmasti sapuskaa vaikka kuinka. Toisaalta, tilanne oli vuosi sitten parven suhteen aivan sama ja silloin kuitenkin ahvenet, kuhat sekä hauetkin söivät, joten joku tässä tänä vuonna nyt mättää.

En vain keksi, että mikä. En millään. Ei kai vaihtoehdoiksi jää kuin yhä syyttää myöhäisten jäiden sekä paksun lumen yhdistelmää, joka ilmeisesti traumatisoi kalat täysin. Tai sitten syy on jokin, mitä en vain osaa nähdä. Joka ikinen paikkatyyppi alkaa olla kokeiltu, monelta eri puolelta Leppävettä ja eri aikoihin vuodesta, mutta parempaa parvea isompaa ahventa ei vain tunnu löytyvän. Vielä on toki muutama reissu aikaa, mutta kävi niillä mitä tahansa, jää tämä talvi mieleen mahdottoman hankalana.
Vieheitäkään en pysty syyttämään, vaikka asiaa kuinka objektiivisesti katsonkin. Jigit ovat osoittaneet toimivansa hienosti, kun syönti on hyvää tai edes kohtalaista. Heikolla syönnillä taas perinteinen morri on vakiokalustoa heilläkin, ketkä eivät suhteellisen uutta jigipilkintää harrasta. Toki kalojen houkutteluun jigi ei ole paras mahdollinen, mutta taas toisaalta reikiä on kairattu niin paljon, että olisi sitä päälle edes välillä osunut, jos lähistöllä olisi ollut kalaa, jota jigi ei olisi houkutellut.
Reissulle arvosanaksi 4/10.
