Kiireiden vuoksi kevään kaksi viimeistä reissua tulevat vasta nyt. Jäällä en ole käynyt enää 8.4. jälkeen, joten pilkkitalvi loppui jo kolme viikkoa sitten. Viimeisistä reissuista ensimmäinen tapahtui 4. huhtikuuta vain pari päivää edellisen reissun perään. Salmi oli nähty ja petytty, joten kevätahventa piti etsiä muualta. Lähdin vielä kerran talven parhaaseen paikkaan, sillä lähistöllä oli myös hyvänoloisia kevätpaikkoja.
Keli oli tyypillinen ajankohtaan nähden: Kuiva ja kirkas, joista jälkimmäisen nosti potenssiin vielä maassa ollut lumi sekä järven jää. Pieni pilviharso sekä luodetuuli pitivät lämpötilan viidessä asteessa. Pitkään tasaisena pysytellyt ilmanpaine lähti rajuun laskuun aamupäivällä ja kuun kierto oli laskevan puolikuun vaiheessa. Jäätä oli 30 – 40 cm ja lunta ei jäällä enää laikkuakaan.
Ja hyvinhän se alkoi. Jo ensimmäisellä reiällä alle syöksyi kala, joka löi välittömästi kiinni. Painoa ja potkua riitti, mutta hauen hampaathan sieltä avannosta kuitenkin ensimmäisenä paljastui. Kovasta rei’ittämisestä ja houkuttelusta huolimatta ei paikassa näkynyt ainuttakaan ahvenhavaintoja, joten liekö tämän paikan saa ruksia yli kevään osalta.
Lähistöllä oli selkäveden ja lahden välinen kapeahko kurouma, josta entistä mielenkiintoisemman teki se, että pohjanmuodot tekivät kuroumaan vielä selkeämmän kapean ja salmimaisen solan. Ajattelin, että niiltä main kalaa kulkisi selkävesiltä lahtea päin kutemaan. Sinne siis.
Aloitin kurouman selänpuolelta. Ensimmäiset reiät 13 m veteen ja siitä hiljalleen matalampaan. 8 m kohdilla alkoi näkyä parvea, selkeästi ahventa. Jigi ei kelvannut, mutta morri toimi. Ensimmäinen oli pieni, mutta siihen ei selkäranka katkennut vaan odottelin hetken, josko seassa uisi isompaakin. Ei uinut.
Liekö sama parvi, vai monta pientä, mutta tuo 7 – 9 m syvyys kurouman suulla oli lähes täynnä pientä ahventa. Matalammasta ei sen sijaan löytynyt enää mitään. Siinä muuten pilkin reissulla 2-5 kelpo tuloksin. Kokeilin vielä kurouman keskilinjasta sivummalle kaislikkoon, jopa alle 1.5 m veteen, mutta vain pientä oli sielläkin tarjolla.
Jotain muuta oli keksittävä. Lähistöllä, joko autosiirtymän tai jäitse kävelyn päässä olisi alue, josta kerran kuulin mainittavan kevätpaikoista puhuessa. Ja koska jää pehmeni päivän lämmetessä, oli siirtymä selän toiselle rannalle parempi suorittaa autolla tietä pitkin.
Liekö olisi normaalin vaihtelunkin vuoksi, tai pelkästään päivän lämmön, mutta uudessa paikkaa jää oli todella huonoa. Pari reikää kekkuloin alueen reunalle, mutta täysin ilman kalahavaintoja. Alue itsessään olisi ollut saaren ja rannan välinen kapeahko n. 5 m syvyinen salmi sekä sen suu, johon syvänne kuroutuu lahtimaisesti. Onneksi toisaalta kaloja ei edes näkynyt, niin valinta oli helppo jättää uintireissut kesään.
Talven teema on ollut melkeinpä se, että kaikenlainen analysointi ja pohdinta on ollut harvinaisen helppoa, kun ei juuri ole ollut, mitä pohtia. Kun tänäänkin havainnot isommasta ahvenesta jäivät nolliin, voi lähinnä vain todeta, että millään noista kolmesta paikasta ne eivät ainakaan tänään olleet.
Viime jäiden pilkintä on muutenkin ehkä vierainta itselleni eikä tilannetta varsinaisesti auta, että viime kevät oli niinkin hyvä yhdessä ja samassa paikassa. Kun tuo paikka ei nyt toimi, oli touhu hakuammuntaa ja hutihan se meni. Toisaalta, samanlaisella hakuammunnalla on löydetty muutkin paikat, joten nämä on nyt katsottu ja ensi keväänä sitten jonnekin muualle. Ja kyllä se salmen piristyminenkin kelpaisi, ei sillä.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Näin jälkijunassa raportteja kirjoitellessa voi onneksi todeta, ettei tätä tähän tarvinnut vielä päättää.
Analytical Ice Fishing 