”Lunta tulvillaan, on raikas talvisää, ei pilkkiongetkaan, nyt enää kotiin jää..” Koska pilkkitalvi 2021 – 2022 on avattu! Talvi meinasi yllättää pilkkijän, kun eräänä myöhäisiltana tajuntaan valkeni, että ulkonahan on 20 astetta pakkasta. Siispä täysin vailla mitään valmisteluja, kamat kevään jäljiltä mukaan ja pilkille heti, kun vain mahdollisuus tuli. Kohteena sama salainen lampi, jolla kaksi edellistäkin pilkkitalvea on aloitettu.
Keli oli erittäin raikas ja talvinen, ottaen huomioon monen edellisvuoden marras – joulukuun vaihteen. Pakkasta oli äkkiseltään rapean tuntuiset 9 astetta, jonka viimeisteli kylmä pohjoinen viima. Taivas oli lähes kirkas, ilmanpaine nousussa kohti korkeapaineen rajaa ja kuun kierto laskevan puolikuun vaiheessa. Maa oli jo valkoinen ja jäälläkin lunta 2 – 5 cm.
Ja sitä jäätä, no, sitähän lähdettiin koputtelemaan. Henkinen valmius oli, ettei jäätä olisi riittävästi tai laatu olisi huono, sillä tämä jo perinteikäs talvenavauslampi meni jäähän jo ennen lumisateiden tuloa. Matkalla jäälle oleva suo oli jälleen täysin sula, mutta niin vain sen jälkeen alkoi askel kantaa. Jään läpi ei kunnolla nähnyt, se ei notkunut, saati ritissyt. Pari askelta edemmäksi ja oli koekairauksen aika. Hiki kairatessa ei tullut, vaan hymy huulille, sillä jäätähän oli ruhtinaalliset viitisen senttiä. Seuraavalla reiällä jo seitsemän ja peli oli selvä: Tänään pilkitään!
Kaikeksi onneksi tuuli oli hoitanut lumitilanteen niin, että rannassa oli n. 20 m pitkä vähäluminen alue. Sillä välittömästi sen ohitettua, jää oli pari senttiä ohuempaa. Ja oheni sitä mukaa, mitä lähemmäksi lammen keskustaa ja lumisinta kohtaa eteni. 3 cm jään vielä kairasin, mutta edemmäksi ei huvittanut mennä. Jään laadusta kertonee tarpeeksi se, että tuo 3 cm kesti vielä mainiosti antaen vain yhden rasauksen.
Suunnitelma oli erittäin selvä. Kahden edellistalven kaikki ahventapahtumat olivat juuri siltä rannalta, missä nytkin olin, joten siltä ei tarvinnut pois lähteä. Vihreä sekä valkoinen ovat olleet toimivimmat värit, joten niillä aloitettaisiin. Morrihommat jäisi vähiin, sillä edes tekotoukkia en ehtinyt etsiä mukaan. Mielenkiintoisen muuttujan kahteen edellisvuoteen taas teki se, että lunta oli nyt selvästi eniten. Toivottavasti se ei hyydyttäisi sitä hienoa syöntiä, joka lammen ahvenilla on tupannut ensijäillä olemaan.
Aloitin valkoisella 5 cm Sairalla. Ensimmäinen reikä oli tyhjä, mutta seuraavalle ilmestyi kalaa alle pienen houkuttelun jälkeen. Pitkähkön värisytysjakson jälkeen oli yksi kaloista noussut jo jigille kiinni, mutta hento tärppi ei riittänyt tartutukseen asti. Sain perään kuitenkin toisen mahdollisuuden ja siellä se oli: Hyvänkokoinen pilkkiahven siiman päässä! Ja pian jo jäällä, joten jälleen kerran tämä maan mainio kaudenavauslampi tarjosi sen, mitä täältä haenkin: Varmat ensijäät, luonnonrauhaa sekä hyvän kokoisia lampiahvenia.
Enempää ei tuo reikä antanut, vaikka kaloja möllötti jigin alla. Jigin vaihtokaan ei auttanut, joten rei’itin koko sen puoleisen rannan toisen reunan. Parilla reiällä pientä eloa, mutta pitkään meni ennen seuraavaa lupaavaa hetkeä. Ja lupaukseksi se tuntui jäävänkin, kun ei vanhat luottovärit antaneet missään muodossa tai uitolla tärpin tärppiä. Kokeilin kuitenkin myös morrittaa, laittamalla pyrstöksi pätkän oranssia Sairaa, mutta se kiinnosti kaloja kaikkein vähiten. Pidin parin minuutin taktisen tauon enne viimeistä yritystä: Keltavatsaista Orka Small Fish 3 cm -jigiä. Ja sehän sitten toimikin, sillä yksi passiivisen parven ahvenista hotkaisi jigin syvälle kurkkuun ja reissun toinen ahven oli saatu.
Enempää ei sillä tullut, joten reititin myös toisen puolen kyseistä suorantaa. Mutta minkäänlaisia elonmerkkejä ei siellä näkynyt. Kävin uudestaan toisella puolella, missä kalat olivat yhä samojen reikien alla ja yhä yhtä ruokahaluttomia. Edellisreissuina juuri klo 11 molemmin puolin oleva syönti-ikkuna olisi sekin päättymäisillään, joten viimeisenä yrityksenä menin niille kohdin, joista ensimmäinen, ja toistaiseksi suurin ahven tuli.
Kauaa ei tarvinnut houkutella, sillä parvi ei pitkälle ollut pötkinyt. Kaiken keskittymisen kun laittoi peliin, pystyi tulkitsemaan hieman milloin saattoi jigiä varoen väristää ja milloin pitää paikallaan. Tällä hermopelillä yksi kaloista nousi hiljalleen lähemmäksi ja lähemmäksi jigiä. Pian ne olivat jo ”yhtä viivaa” luotaimessa ja olin varma, ettei homma tästä enää tärpiksi muuttuisi. Varovainen tärppi sieltä kuitenkin loppu viimein tuli ja tavoitteet täyttävä kolmas ahven nousi jäälle. Enempää en halunnut ottaa, jotta hienon pienen lammen hieno kalakanta säilyisi mahdollisimman hyvänä. No, yksi bonuskala piti kokeilla, josko tärppi olisi aktivoinut muitakin kaloja ja niinhän siinä kävi. Vielä kolmaskin nousi tärpille, mutta ei jäänyt kiinni. Parvi selvästi säikähti tätä tilannetta enkä sitä enää lähtenyt lepyttelemään. Oli aika rämpiä autolle.
Kaiken kaikkiaan reissu oli syönnin osalta selvästi heikoin tämän lammen reissu. Helposti havaittu muuttuja oli lumen määrä ja historiaa tarkastellessa myös lumisateen tilanne oli eri: Kahtena edellisressuna kun on kevyesti sadellut lunta ja nyt taivas oli vain ohuen pilviharson peittämä, jopa kirkas paikoittain.
Tuuli oli koillisesta, kun se edellisreissuilla oli ollut idästä sekä kaakosta. Tuskin mitään logiikan tynkää siis sen osalta. Edellisreissujen ilmanpaine oli ollut maltillisesti korkea, tänään oltiin juuri ja juuri matalapaineen puolella. Terminologisesti ero, mutta käytännössä liikutaan matala- ja korkeapaineen rajalla 5 – 10 hPa:n haarukassa, joten en jaksa uskoa senkään olevan minkäänasteinen selittävä tekijä. Kuunkierto oli nyt laskevan puolikuun vaiheessa kuten oli kalaisana viimevuodenkin reissuna. Toissa vuonna taas se oli nouseva, vaikka kalaa tuli hyvin silloinkin. Ei selkeää suuntaa siis senkään osalta.
Joten laitetaan varovaisuus lumen piikkiin. Varovaisuudestahan kertoi paitsi kalojen käytös jigin läheisyydessä, myös se, ettei esim. viime vuonna toiminut pohjan pöllyytys houkutellut kaloja paikalle lainkaan. Pohjan yläpuolella, joskus jopa välivedessä paikallaan möllöttävä jigi sen sijaan sai muutamat ahvenet raahautumaan paikalle. Myös se, että samat kalat pysyttelivät samojen reikien alla koko pilkityn ajan, kertoo passiivisesta päivästä.
Joka tapauksessa mieli on hyvä ja mitä vielä: Kävin kotimatkalla kurkkimassa isompien lähijärvien tilannetta ja kaikki olivat saaneet kauniin kirkkaan jääpeitteen. Luvatut pakkaslukemat sekä ennusteista hävinnyt lumisade saattavat tehdä tämän talven ensijäistä yhdet parhaista, mitä kohdalle tulee osumaan. Täytyy yrittää siis takoa, kun rauta on kuuma. Tai pilkkiä, kun keli on kylmä.
Reissulle arvosanaksi 5 / 10. Ja sikäli, jos paikalle on saapunut uusia lukijoita, arvosanalla pyrin kuvaamaan syöntiä. En todellakaan ole 5 / 10 tunnelmilla tällaisesta talven alusta!
Analytical Ice Fishing 