Liian pitkään jouduin odottamaan Leppävedelle pääsyä. Lumettomat ensijäät, jotka vihdoin olivat tulleet ajoissa ns. lämpimään veteen, enteilivät hyvää kalantuloa tai vähintäänkin olosuhteita, jollaisia en vielä ollut päässyt kokemaan. Polte päästä pilkille oli siis kova ja vihdoin, peräti kaksi viikkoa talven avausreissun jälkeen, pääsin jatkamaan ahvenjahtia.
Lukuun ottamatta kunnon jäätä, olosuhteet olivat vuodenajalle tyypillisiä: Pikku pakkanen, reipas tuuli ja kostea, pilvinen sää, johon sisältyi ajoittainen jäätävä tihkukin. Ilmanpaine tasainen, hieman korkeapaineen puolella ja tuuli kävi kaakosta 3 m/s. Kuunkierron osalta elettiin kasvavan puolikuun aikaa. Jään paksuus vaihteli 15 – 25 cm välillä ja laikukkaan lumikerroksen paksuus jään päällä 2 – 10 cm.
Päätös aloituspaikasta oli kenties vaikeampi kuin koskaan: Kaikkialle pääsisi, vaan minkä valitsisi nyt, kun vielä ennen isompia lumisateita kerran pääsee kokeilemaan? Päädyin paikkaan, joka oli viime talven paras. Ensijäillä en siellä ollut koskaan käynyt, mutta kävelymatkan päässä olisi paikka, jossa kaksi talvea sitten onnistuin mukavasti nimenomaan ensijäillä. Testireikiä ei jäälle saavuttua tarvinnut juuri kairailla, sillä joku ajeli selällä jo moottorikelkalla. Varmuudeksi pari tein ja teräsjäätähän sieltä paljastui 20 cm.
Aloituspaikka koostui U:n muotoisesta 6 – 8 m syvyisestä vedenalaisesta lahdesta sekä sitä ympäröivästä matalammasta 3 – 4 m vedestä. Kapean syvänteen keskilinja lähellä matalaa päätä oli viime vuonna paras paikka ja sitä rupesin nytkin kairaamaan. Ensimmäiset reiät osuivat 7.2 m veteen, eli juuri siihen, mihin piti. Päätin aloittaa luottojigillä, 8 cm muikkusairalla. Se kyllä vähintään houkuttelisi kalat paikalle, jos niitä alueella olisi. Toiseen vapaan kiinnittyi papukaijavärityksinen Orka Small Fish, sillä se oli jo mainitulla alkutalven reissulla toiminut. Morrivapa, luottokultamorrilla, täydensi aloitusarsenaalin.
Kalaa ei heti alkanut näkyä. Siirryin matalaan. Alle piirtyi heti kalaa, mutta sen suurempaa kiinnostusta ne eivät jigiin osoittaneet. Ei isoon luomuväriin, ei pienempään ärsykeväriin. Vaihto morriin paljasti lopullisesti totuuden pohjalinjan kalahavainnoista: Pieniä ahvenia.
Siirryin rei’ittämään syvempää vettä. Keskeltä syvännettä ei löytynyt mitään, mutta heti, kun meni syvän kurouman reunoille, sai alle houkuteltua pientä ahventa. Isoa ei kuitenkaan näkynyt, ei ensimmäistäkään. Mietin, olisiko isot ahvenet tulossa paikalle jossain vaiheessa päivää? Kannattaisiko siis jäädä odottelemaan, vai vaihtaa paikkaa? No, en todellakaan ole sen tyypin pilkkijä, joka paikoillaan kököttäen odottaa kalojen mahdollisesti uivan paikalle, joten lähdin talsimaan toiseen paikkaan.
Seuraava paikka oli lahden kapeahko etuosa, jonka keskilinjassa kulkee syvempi n. 5 m syvyinen vedenalainen salmi kohti lahden leveämpää pohjukkaa. Koska sekä lahti, että sen edusta olivat syviä, voi paikan ajatella olevan myös matalampi harjanne kahden syvänteen välissä.
Sain pudotettua jigin avantoon ja välittömästi ohut viiva nousi kaiussa vauhdilla kohti jigiä. Tärppikin oli olematon, kuin puhalluksen omainen kevyt nosto. Kalan paino sen sijaan ei vastannut alkuunkaan kaiun tai tärpin infoa, sillä siimaahan venytteli ihan kunnon filekala! Liekö sitten tullut niin sivusta, ettei kaikuun kunnolla piirtynyt.
Jigi äkkiä takaisin avantoon ja kalaa piirtyi alle useampia. Tärppi oli jälleen olematon, vaan toinen kunnon ahven nousi saman tien jäälle. Kalaa piirtyi alle yhä enemmän ja enemmän, mutta kiinni ne eivät enää tahtoneet jäädä. Ei sitten millään. Kokeilin pienempää muikkusairaa, Small Fishiä, pientä valkoista sairaa jne. Taisin Small Fishillä ja valkoisella parit saada, mutta kiinnijäämisprosentti oli surkea. Jotain piti tehdä ja äkkiä, sillä alla oli selvästi jättipotti.
Vaihdoin morriin. Filmikärki nousi hieman, aivan höyhenen kevyesti ja ajattelin, että pientä ahventako siellä vain pääosin kävikin närppimässä jigejä. No, ei todellakaan ollut, vaan vähintään samaa täydellistä filekalakokoa oli tämäkin ahven, jostain syystä vain tärpit olivat olemattoman kevyitä. Morriin ne kuitenkin sai jäämään paremmin kiinni ja hetken päästä jäällä olikin jo viitisentoista toinen toistaan komeampia ahvenia.
Välillä parvi hävisi, mutta isolla jigillä ne sai houkuteltua takaisin. Se kirvoitti muutaman rajummankin tärpin, mutta yhä edelleen tartuttamiseen ei siitä ollut. Sain rajuja tärppejä muikkusairan lisäksi myös 3D Salakkaan sekä jigipäähän koukutettuun särkeen, jonka yksi ahven sylki jäälle noustuaan. Morri oli kuitenkin se, mikä toi kalat ylös asti. Mutta mikäpä siinä: Ohuella morrisiimalla isojen ahventen jojottelua Leppäveden avausreissulla. Ei paljoa paremmin voisi alkaa.
Klo 12 aikaan syönti alkoi selvästi hiipua. Kaloja oli yhä alla, mutta edes morriin niitä oli hankala saada tarttumaan. Päivän suurin kala tärppäsi kuitenkin vielä viimemetreiltä. Ohut morrisiima ja erityisesti sen solmu olivat jo kovan työn tehneet, joten nostelin varovasti kalaa ylös. Letkeät potkut olisivat voineet kuulua hauellekin, mutta komea 435g ahven asettautui pienen suostuttelun jälkeen reikään.
Koko tuon ajan olin ollut yhdellä ja samalla reiällä, tehden varmasti jonkinlaisen oman pilkkihistoriani ennätyksen. Mielenkiinnosta kävin vielä noin 10 m sivummalla. Valkoinen 8 cm Saira houkutti alle ahvenia, joista yhden jopa sainkin sekä muutaman tarttumattoman tärpin. Kalaa oli kuitenkin jo niin paljon, etten enää jaksanut jäädä ronkkimaan morrilla lisää vaan päätin päättää reissun siihen.
Reissu jätti kaksijakoiset fiilikset. Saalis oli erinomainen, paras pilkkisaaliini koskaan ja reissu 2-17 on nyt syrjäytetty. Toisaalta syönti oli selvästi heikompaa kuin tuolloin ja mikäli jigipilkinnän tartuttamisprosentti olisi ollut parempi, olisi jäällä ollut yli 40 isoa ahventa. Mahdollisuus aivan jäätävään pottiin oli teoriassa olemassa, mutta käytännössä en tiedä, olisiko mikään pilkki ollut yhtäaikaisesti riittävän houkuttava sekä tartuttava. Pystypilkki tuskin, sillä vieressä pilkittiin sillä hieman omaa tulostani heikommin. Kenties pieni tasuri alakoukulla, sillä kalat tuntuivat kuin ”puhaltavan” viehettä altapäin normaalin tärpin sijaan.
Selkeä syönti-olosuhde havainto oli kellonajan suhteen, sillä jotakuinkin tasan klo 12 syönti sekä kalojen liikkuminen selvästi väheni. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä aamusyönti ja yritänkin päästä pian uudestaan ja heti aamusta toivoen, että parvi olisi yhä samoilla sijoilla.
Vieheiden suhteen ei hirveästi analysoitavaa jäänyt. Aivan aluksi rajuimman syönnin aikaan jigillä sai joitain ylös eikä jigin värillä tai mallilla ollut älytöntä merkitystä. Morri oli kuitenkin selkeästi jigejä parempi, mikä ei noin varovaisen syönnin päivänä yllätä yhtään. Jopa morrin uitto sai olla varovaista: Tavallisten väristysnostojen sijaan paras taktiikka oli tehdä minimaalista väristystä paikallaan.
Olosuhteiden osalta kasvava puolikuu on edellisten talvien mukaan hyvästä ja myös edellinen ennätysreissu tapahtui juuri kasvavan puolikuun aikoihin. Samoin pieni korkeapaine oli näille reissuille yhteistä, kuten myös edellisen tämän alueen hyvän ensijääreissun kanssa. Eteläinen tuulensuunta yhdistää myös näitä kahta hyvää tämän paikan ensijääreissua, vaikka isossa kuvassa pohjoiset suunnat ovatkin olleet blogin havaintohistoriassa parempia.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10. Syönti oli aluksi hyvää, lopuksi erittäin varovaista, joten keskiarvoisesti tyydyttävää. Kokonaisuutena erinomainen reissu, kun vaikean alun jälkeen siirtyminen palkittiin ja illalla löytyy jääkaapista 42 kpl ahvenfilettä sekä iso satsi mätiä.
Jäätilanne oli tosiaan sen verran hyvä, että yritän päästä lähiviikkoina pariinkin eri paikkaan, joihin ei yleensä näihin vuodenaikoihin ole ollut asiaa. Tosin vain siinä tapauksessa, että tämän reissun paikka hyytyy. Mihinkään en nimittäin vaihda, jos tällaisia saaliita nousee. Ennusteet näyttävät lauhaa keliä, mutta siitä ei jään kannalta tarvinne olla huolissaan. Melkein toivoisin pientä vesisadepäivää, joka sulattaisi lumen jäältä ja avaisi vielä mahdollisuuden lumettomille ensijäille.
Analytical Ice Fishing 