Reissu 4-3, Aamusyönti

Sen verran hyvä oli edellisen reissun saalis, että halusin äkkiä uudestaan samalle paikalle. Ja yhden välipäivän jälkeen pääsinkin. Tällä kertaa jo ennen auringon nousua, joten mahdollinen aamusyönti tulisi koettua.

Kelissä ei valtavia muutoksia ollut tapahtunut: Lauhaa ja harmaata joulukuista säätä, ainoa poikkeus viimevuosien normaaliin oli kantava ja paksu teräsjää. Ilmanpaine oli jo pitkään ollut täysin vakio eikä suuria muutoksia tullut vieläkään, joskin aivan pientä laskua tapahtui aamusta alkaen. Tuuli oli kevyt hönkäys etelästä ja kuun kierto yhä kasvavan puolikuun vaiheessa. Jäätä 20 cm, lunta vaihtelevasti 2 – 10 cm.

Aamuhämärissä jäälle.

Oman välipäiväni aikana alueella oli käyty rei’ittämässä ihan huolella ja kuulinkin kalantulon olleen ollut yhä hyvää. Pienen etsiskelyn jälkeen tunnistin oman paikkani toissapäivältä. Millilleen sama paikka, sama viehe, mutta eri kellonaika ja päivä. Miten kävisi?

Alkuun oli hiljaista. Koitin houkutella alueella mahdollisesti yhä lymyäviä ahvenia isoilla jigeillä, mutta tuloksetta. Halusin kuitenkin pysyä samalla reiällä nähdäkseni, onko mahdollinen aamusyöntipiikki tulossa.

Klo 09:11 alle löysi ensimmäinen ahven. Jos mahdollista, se oli vielä varovaisempi kuin toissa päivänä nousseet lajitoverinsa, mutta kelpuutti lopulta kultamorrin. Samaan putkeen alkoi tulla välittömästi lisää ja 10 minuutissa jäällä oli jo neljä kunnon kokoista ahventa sekä yksi pienempi.

Aamun ensimmäiset.

Sen kummempaa aamusyöntiä ei sitten tullutkaan. Kokeilin kaikkea mahdollista, kairailin aluetta ympäri ja palasin välillä aloitusreiälle, mutta laihoin tuloksin. Siellä täällä näkyi välillä kaikuja isoista ahvenista, vaan ottamaan niitä ei saanut: Iso jigi oli välttämätön houkutin ja morri ottipeli, mutta vaihto houkutuksen jälkeen morriin kesti nopeimmillaankin liian kauan ja yksittäiset ahvenet lipuivat pois.

Muutamia hyviä ”nousuja” tuli pitkin päivää, mutta ilman tärppiä.

Yksittäisiä ahvenia sain onneksi muutaman, mutta jokaisen eteen sai tehdä morrilla noin viiden minuutin houkuttelurituaalit. Pienet ahvenet, joita löysin alueen sivulta matalammasta 3 – 4 m vedestä kelpuuttivat 5 cm Sairan, mutta isoille, 6 m syvyydestä löytyneille ahvenille, eivät jigit maistuneet.

Loppuun alkoi satelemaan lunta ja puoliepätoivoisesti virittelin vielä lumisadespeciaalia, valkoista sairaa, siiman päähän. Tuloksellisesti, sillä tyhjälle luotaimen ruudulle syöksyttiin vauhdilla! Nyt ei arkailtu, vaan 8 cm jigi imaistiin kerralla kunnon tärpillä ja jäälle nousi 605 g ahven! Yksi suurimmista pilkkiahvenistani koskaan. Kaverit, joita sillä luotaimessa näkyi olevan, eivät kuitenkaan koskaan palanneet alle.

36 cm / 605 g

Mutta, ei lumisadespeciaali hommia tähän jättänyt. Kuvatessani jo ahvensaalista näin jonkin nousevan katsomaan jigiä, joka lillui vielä vedessä. Tärppi tuli. Ei järin raju, mutta painokas. Kalan hidas lähestyminen viittasi ahveneen, mutta potkut tuntuivat täysin hauelta. Kiinni oli iso, todella iso ahven, tai perus hauki. Ja luuleukahan sieltä avannosta lopulta kurkisti, joten jouluhaukeen tuli päätettyä reissu.

Graavihauen raaka-aine jouluksi.

Mielenkiintoisin muuttuja tällä reissulla edelliseen verrattuna oli kellonaika, sillä muuten olosuhteet olivat lähes samat. Kun viimeksi kalaa tuli välittömästi paikalle saavuttua, jäi mietityttämään, kuinka kauan ja millä aktiivisuudella syöntiä oli jo ollut ennen paikalle saapumistani. No, tämän reissun perusteella ei mitään älytöntä.

Toisaalta, ei kalantulo ollut edellisen reissun veroista keskipäivälläkään. Todella hankalaksi reissujen vertailun tekee kuitenkin muuttuja nimeltä kalastupaine ja kuinka paljon alueella oli pilkitty. Kolmen päivän aikana laskeskelin kuulopuheiden ja nähtyjen saaliiden perusteella tuolta pieneltä n. 20 x 40 m alueelta nousseen 200 isoa ahventa…

Reissun isot ahvenet.

Jigeistä 8 cm koko houkutti 5 cm kokoa paremmin ja yllättäen oranssi sai alleen eniten vipinää. Lopulta vain yksi edes jonkin kokoinen ahven sen kelpuutti, mutta muuten kultamorri parilla toukalla oli jälleen se, joka mahdollisti varovaisten kalojen narraamisen.

Ainoa isoon oranssin Sairaan haksahtanut ahven.

Reissulle arvosanaksi 6 / 10. Jonkinlaista liikettä ja syöntiä oli, mutta selkeästi varovaisempaa, kun viime reissulla. Täysin surkeata se ei toisaalta ollut, kun kymmenisen hyvän kokoista ahventa tuli ja pari ihan kunnon tärpillä.

Särkiparvi välivedessä. Särkiä löytyi myös ahventen mahasta, joten niiden perässä ne alueella olivat. Pari särkitärppiä sain morrilla aivan jääkannen alta kokeillessani.

Jatkosuunnitelmaa täytyy vielä miettiä. Tämä alue antaisi varmasti vielä yksittäisiä ahvenia, mutta uskon, että paremman saaliin vuoksi on aluetta vaihdettava. Ja paremmat saaliithan ne kiinnostavat.

Jätä kommentti