Viime reissun tarjotessa tyhjää, oli jatkettava alueen vaihtoa. Tällä kertaa selkeästi selkävesille jo melko tutulle alueelle. Tuttu siitä on tullut lukuisten yritysten vuoksi, joita mahtavan reissun 2-17 jälkeen on tullut tehtyä, mutta vastaavat saalit ovat jääneet haaveiksi. Jospa tänään…
Keli oli talvinen, sydäntalvea parhaimmillaan: 10 astetta pakkasta, tyyntä ja tuore lumi teki maisemasta puhtaan valkoisen. Ilmanpaine ei kuitenkaan täsmännyt maiseman rauhallisuuteen, vaan oli edeltävinä päivinä noussut ja kääntynyt nyt heti takaisin laskuun ollen hieman matalapaineen puolella. Valtavia muutokset eivät kuitenkaan olleet. Kuun kierron kannalta reissu osui tasan uudenkuun vuorokauteen.
Alueen selkeät teemat ovat vaihteleva syvä, tasamatala sekä niiden rajalla oleva jyrkkä rinne. Näistä rinne ja tasamatala ovat kiinnostavat ja käytännössä aina kalat ovat löytyneet matalasta. Siispä sieltä aloitin jälleen. Menin tiedostaen hieman mahtireissun hot spotista sivuun, sillä en usko, että tasamatalalla alueella yksi kohta olisi muita merkittävästi parempi. Alku oli kuitenkin täysin tyhjä.
Olin noin 200 m sivussa hot spotista ja lähdin kairailemaan sitä kohti niin, että osa rei’istä osui myös rinteen puolelle. Kalan kalaa ei matalassa näkynyt, rinteen puolella perus pikkukalat välivedessä, mutta isommista ei tietoa. Pian olinkin jo metrilleen hot spotissa ja kas kummaa, alle ilmestyi heti kalaa!
Jigiin ne eivät ottaneet, mutta morriin kyllä. Kalojen koko oli pieni pettymys, juuri ja juuri filekalaa, mutta kalaa kuitenkin. Kenties isompaakin olisi lähistöllä… Tuohon ei enempää uinut alle, joten kairailin melko tarkasti noin 30 x 30 m alueen. Yllätykseksi yhtään enempää edes pientä kalaa ei alueella kuitenkaan näkynyt.
Tasamatalaa aluetta rikkoi vieressä ollut metrin pari syvempi monttu, jota lähdin seuraavaksi tutkimaan, ennen kuin tekisin isomman siirtymän. Montulla kuitenkin tapahtui, sillä toiselta reiältä nousi jo mukava ahven. Siitä innostuneena suunnitelma muuttui, pidempi siirtymä sai jäädä, ja rei’itin koko montun alueen sekä sen reunat. Vieheenä toimi nyt valkoinen 8 cm Saira, sillä muikkuväri ei tuntunut alun ahvenia juuri kiinnostavan ja toisaalta huokuttelutarkoituksessa valkonenkin kyllä toimisi. Ja ainakin tuolle montun ensimmäiselle ahvenelle myös maistui.
Kova yritys jätettiin kuitenkin palkitsematta, sillä yhtä ainutta kalahavaintoa ei tuosta kohdasta enää tullut. Päivä oli edennyt puoleen ja samalla lumisaderintama saapui ylle. Tismalleen samoinhan alkoi huippureissun 2-17 syönti aikanaan juuri tällä samaisella alueella. Loppureissun suunnitelma oli siis sinetöity, takaisin oletettuun hot spottiin odottelemaan, josko ahvenet tulisivat lumisateen suojissa päiväsyönnille.
Alkuun ei kuulunut mitään, mutta kun päätös paikanvalinnasta oli tehty, päätin pitkästä aikaa aloittaa vieherallin. Isoista Sairoista mikään ei tuntunut edes houkuttavan, joten hetken niitä pyöriteltyäni päätin kokeilla täysin päinvastaista: Fishunter TT 5.5 cm. Sillä sai jään alle Sairoista puuttuvan liikkeen ja ärsytyksen maksimoimiseksi väriksi valikoitui alkuun oranssi.
Ja sehän toimi. Alle paitsi ilmaantui kalaa, ne myös ottivat. Mitään valtavaa syöntiä tai jättiläisiä ei tullut, mutta huomioiden alkureissu sekä varsinkin edellinen reissu, oli tuokin jo jotain. Yhteensä 4 ahventa kerkesin saamaan, ennen kuin syönti loppui. Joka tapahtui muuten tismalleen lumisateen loputtua. Sattumaa vai ei, en tiedä, mutta läksin kotiin.
Viime reissulla totesin, että paikanvaihdolla saisin toivottavasti vastauksia kysymykseen, onko kalat totaalisen piilossa vai olinko viimeksi vain väärällä alueella. No, totaalisen piilossa ne eivät ainakaan olleet. Se, mistä parvet yhtäkkiä ilmestyvät tuolle tasamatalalle syömään on toki yhä mysteeri, saati miksi ja milloin se tapahtuu.
Olosuhteiden osalta tämä ja viime reissu olivat lähes identtiset, vain tuulen suunta oli päinvastainen. Sen en kuitenkaan usko selittävän kokonaan eroja kalantulossa, vaan laitan asian isosti paikkavalinnan piikkiin. Syvyyden osalta oltiin tismalleen samoissa lukemissa, kuin joulukuun hyvillä reissuilla, joten ensi kerrallakin on jatkettava samoista metreistä.
Pitänee myös viritellä ainakin nyt keskitalven ajaksi suosiolla jo valmiiksi jotain pientä ja vikkelääkin jigiä luottosairan kaveriksi. Edellisinä talvina se ei ole ollut tuloksellista, mutta kenties nyt taas ”kunnon talvena” olosuhteet tekevät sen, että pienet ärsykeväritkin voivat toimia.
Reissulle arvosanaksi 6 / 10. Syönti oli hetken ihan hyvää, mutta vain hetken ja toisaalta tuntui, että syövätkin ahvenet olivat hajallaan tai korkeintaan pienissä parvissa isojen ”ajoahvenparvien” sijaan.
Analytical Ice Fishing 