Tällä kertaa aikaa ei liialti ollut, sillä aamun kuului mm. kairan terän hakeminen ja vaihto. Sopivasti kuulin kuitenkin erään lahden edustalta nousseen lähipäivinä hyvinkin ahventa, joten pikapisto tuonne oli helppo suunnitelma.
Keli oli suorastaa keväinen: Aurinko paistoi, lämmin länsituuli puhalsi ja lämpötila selvästi plussan puolella. Ilmanpaine taas oli selvästi matala ja vielä huomattavampaa oli sen putoaminen toissapäiväisistä lähes 1040 hPa:n lukemista = Lähes 50 hPa:n muutos, joka on muistaakseni suurin blogin kirjoituksen aikana noin lyhyessä ajassa. Kuunkierto oli kasvavan puolikuun ja täyden kuun välillä. Jää- ja lumitilanne vaihteli paljon, sillä paikoin vesilumimassa oli jäätynyt, paikoin vielä pehmeää mössöä.
Alue oli siis lahti, tai oikeastaan lahden suu pitkulaisen matalan selän reunalla. Matala oli lahtikin, sillä pilkkisyvyys pyöri 4 m molemmin puolin. Koskaan aiemmin en tässä ollut ollut, mutta lähiselällä useastikin. Paikalla oli muitakin, joten rei’ittelin aluetta vähän sieltä täältä muiden ympäriltä. Valtavaa rei’itysurakkaa ei tarvinnut tehdä, sen verran pieni alue oli kolmelle pilkkijälle. Äkkiä kyllä huomaisi, jos jollain alkaisi kala syömään.
Odotukset olivat kaksijakoiset: Viime päivinä oli kyllä tullut kalaa, mutta a) joskus se syönti loppuu itsestäänkin ja b) loputtomiin ei yhdellä alueella kalaa riitä, jos useita päiviä monen pilkkijän toimesta niitä nostetaan. Taktiikkana oli jälleen aloittaa isolla Sairalla ja turvautua nyt nopeammin oranssiin Fishunteriin, mikäli Sairan kanssa yhtään nirsoiltaisi sekä koittaa fishunteria myös vaikka Saira ei olisi houkutellut kalaa alleen. Morri oli luonnollisesti valmiudessa, mikäli oikein ronkelia kalaa löytyisi.
Alkuun ei löytynyt mitään. Muutkaan paikalla olleet eivät saaliilla juhlineet, joten merkit eivät hyvältä näyttäneet. Tein muutaman reiän matalampaan, kunnes siirryin nopeasti syvän rajalle. Jospa viimeiset alueen ahvenet löytyisivät sieltä. No, valtavasti pikkuahventa kyllä, mutta isommista ei ollut havaintoa.
Menin takaisin aloituspaikan ympärille, mutta vieläkään en kalahavaintoa saanut. Sivuummalla oli toinen rajusti rei’itetty kohta, joka oli sitten reissun viimeinen oljenkorsi.
Heti toisella reiällä alle saapuikin paitsi kalaa, myös hyvin aktiivista sellaista. Yhden ehdin saamaan ja innostua, kunnes parvi hävisi tietämättömiin. Tai ei ainakaan paikalla olleiden kahden muunkaan pilkkijän kohdille. Hauki kävi kerran alla, mutta syöksyi sekin ohi vieheestä… Sen pituinen se.
Jälkikäteen olosuhteita tarkastellessani tuntuisi melko helpolta vierittää kalojen katoaminen valtavan ilmanpainemuutoksen syyksi ja ainakin osasyyllisen sen uskon olevan. Varmasti vaikuttaa myös se, kuinka paljon alueelta oli saatu viime aikoina kalaa.
Joka tapauksessa varmaa on se, että nyt alue oli todella tyhjä. Jännä efekti näyttää olevan se, että ison ahvenen poistuttua joltain alueelta, tulee pientä tilalle. Tämä on käynyt nyt muutaman kerran ja pitänee koittaa muistaa seurata, tapahtuuko se myös jatkossa. Sillä uskon 100%, että isot ahvenet tulen jatkossakin kadottamaan.
Paljoa muuta analysoitavaa ei tyhjästä reissusta jää. Ensi kerralla taas alueen vaihto, kyllä ne jostain vielä löytyvät. Toivottavasti pakkasten palaaminen jäädyttäisi lopunkin mössön jään päältä, niin voisi harkita vaikka pitkän siirtymän reissua Kuusvedellä, jos Leppävedellä ei onnistu.
Reissulle arvosanaksi 4/10.
Analytical Ice Fishing 