Vaikka viime reissulla jotain tulikin, jäi reissusta hieman vaisu maku ja jätti kalojen keskikokokin vielä toivomisen varaa. Alue meni siis vaihtoon ja lähdin toistamiseen reissun 4-5 paikoille. Talven selkä oli taittumassa, lämpötila päivisin jo plussalla ja kiitos yöpakkasten, jäällä jo melko hyvä keli liikkua. Tästä ei talvi enää kuin paranisi.
Keli oli keväisen valoisa ja aurinko ohuen pilviharson takaa jo lämmitti. Lämpötila nousi aamun kymmenestä pakkasasteesta iltapäivän pikkuplussaan. Ilmanpaine oli noussut ja vakiintunut edellisenä iltana korkeisiin 1030 hPa:n lukemiin ja kuun kierto oli uudenkuun vaiheessa. Jäätä oli sen verran, että melkein joutui hankkimaan pidemmän kairan.
Alku oli lupauksia herättelevä, sillä pari yksittäistä ahventa löytyi ja ne ottivat hanakasti kiinni. Koko oli pientä, mutta kun 8 cm jigi maistui, enteili se kenties reipastakin syöntiä. Parven tynkää ei vaan meinannut löytyä, sillä korkeintaan 1 – 2 kalaa näkyi per reikä. Tilanteesta hankalan teki se, että jään monimuotoisesta kerrostumisesta johtuen kairaaminen oli erittäin hidasta ja viimeiset kairan pyöräytykset vaativat kokovartalo-otteen, jotta jäähän sai reiän. Yhtälö oli siis työläs, sillä ahkeraa kairausta kalantulo selkeästi vaati.
Kairailin parikymmentä reikää ympäri tuota syvän vierellä olevaa 4 – 5 m tasamatalaa ”hyllyä”, mutta mitään muutosta ei koko reissun aikana tapahtunut. Sieltä täältä sai yksittäisiä ahvenia, jotka ottivat kaikki hyvin, mutta kertaakaan en yli kahta kalaa per reikä päässyt näkemään. Kävin myös syvän rajalla sekä syvänkin puolella, mutta ne olivat tyhjää täynnä kuten tuolla alueella ovat aina olleetkin. Puolen päivän jälkeen tosin kalahavainnot loppuivat, mikä toimi myös sopivana hetkenä lähteä kotiin.
Mielenkiintoinen muutos oikeastaan jokaiseen edelliseen tämän talven reissuun oli se, että nyt morria ei tarvittu. Pienimmät ahvenet ottivat 8 cm muikkusairaan ja isommat kelpuuttivat 5 cm valkosen sairan, sekä 5 cm Orka Small Fishin papukaijavärityksessä. Syönti oli selkeästi jopa talven parasta, mutta yksinkertaisesti kalaa ei enempää löytynyt.
Melko vakiohavainnolta tuntuu jo myös se, että puolen päivän aikaan syönti hiipuu eteenkin tällaisina kirkkaina päivinä. Syönnin piristyminen ei sinällään ollut yllätys, sillä valon määrän lisäytyminen paitsi kevään etenemisen, myös lumen vähenemisen johdosta, piristänee ahvenia varmasti. Toivottavasti sama meno jatkuu, sillä ensi reissulla vaihtuu jälleen alue ja jospa sitten osuisi kohdalle isompi parvi samalla ruokahalulla, mikä yksittäisillä ahvenilla oli tällä reissulla.
Huomioidaan sekin, että edellisiin talviin peilaten olosuhteet eivät kuun kierron eikä ilmanpaineen osalta edes olleet otolliset. Olisiko siinä selitys kenties sille, että vain yksittäiset ahvenet olivat aktiivisia suurten aktiivisten parvien sijaan? Toisaalta, jos näin ei ollut ja paikalla olleet harvat ahvenet edustivat koko Leppäveden populaation syöntiä, oli kyseessä selvä poikkeus edellisten talvien havaintoihin.
Reissulle arvosanaksi 6/10. Syönti oli hyvää, mutta minkäänlaista parveutumista tai edes pariutumista ei ollut havaittavissa.
Analytical Ice Fishing 