Yleensä en syvissä vesissä paljoa pilki, sillä harvoin sieltä on mitään tullut niillä alueilla, joilla tulee pilkittyä. Kun nyt ei matalan reissut kuitenkaan olleet toimineet aikoihin, ajattelin ettei hävittävää ole ja päätin aloittaa tämän reissun syvältä. Paikasta, jossa sain toissa vuona muutamia hyviä ahvenia mm. reissulla 2-13. Varavaihtoehtona oli kurkata lähellä olevat ja jo läpikolutut viime talven paras paikka sekä joulukuun mahtisaaliiden paikka.
Keli oli mitään sanomaton: Melko tyyntä, pilvistä ja lämpötila nollassa. Korkealla pysytellyt ilmanpaine oli laskenut edellisenä päivänä hieman, mutta oli yhä selvästi normaalipaineen yläpuolella. Kuun kierto oli kasvavan puolikuun vaiheessa ja jäätä yhä valtavan paksusti.
Jään paksuus ei sinällään ollut ongelma, vaan sen koostumus. Kaira upposi märkään monikerroksiseen jäähän sen verran nihkeästi, että vaadittu voima väänsi koko kairan, joten ensi talveksi lienee parempi katsella uutta… Reikiä sai kuittenkin yhä kairattua ja aloitin niiltä paikoilta, mistä tuolta oli kalaa tullut. Kyseessä oli ”matala” tasanne kahden todella syvän syvänteen välissä ja tässäkin tasanteella vettä 10–13 metriä.
Yleensä homma on mennyt niin, että alueen keskeltä löytyy pikkukalaparvi ja sen reunoilta ne ahvenet, jotka ottavat. Pikkukalaparvea en löytänyt millään, mikä enteili kenties huonoa, mutta rei’itin silti vielä sen reunustan, josta kaloja olen saanut. Lopputulos oli tyhjentävä: Ei ainuttakaan kalahavaintoa. Alue oli niin täysin kuollut, että tunnin reitittämisen jälkeen oli päivän selvä ratkaisu vaihtaa paikkaa.
Autosiirtymän jälkeen oli vielä kaksi oljenkortta, joskin melko heikon tuntuisia nekin: Viime talven paras paikka, joka tänä talvena on ollut toivoton sekä joulukuun paikka, josta sitten joulukuun ei mitään ole tullut. Mutta kauemmaksi ei enää kerennyt, joten ns. näillä mentiin.
Ensimmäisenä reitityksen kohteeksi viime talven paikka: Kapea lahtimainen syvänne. Kuten aina, syvänteen reunoilta löytyi pientä kalaa ihan runsaastikin. Mutta siellä, taikka keskellä, mistä isommat yleensä ovat löytyneet, ei näkynyt ainuttakaan havaintoa isommasta ahvenesta. Hetken aikaa siinä pilkin, sillä joillain reissuilla isommat ovat vain pyörähtäneet paikalla, mutta melko äkkiä petti hermo ja talsin joulukuun paikkaan.
Kevät-talvi, keskipäivä ja 2.5 kk hiljaisena ollut paikka. Ei kummoiset toiveet ollut. Toisaalta keli oli pilvinen ja kuun kierron vaihe viime talvien perusteella paras mahdollinen, joten kenties ahkera etsiminen vielä palkittaisiin. Paikka oli suuremman lahden kapeampi edusta, jossa syvyys nousee 4 – 6 metriin ympäröivistä syvänteistä ja tuo 4 – 6 m vedenalainen salmi on ollut se paras ja ainoa kalaa tuolla antanut paikka. Tällä kertaa, yllättäen, täysin kuollutta. Ei kalan kalaa, ei merkkiä edes pienestä kalasta. Muutama reikä sinne tänne ilman muutosta, jonka jälkeen oli jälleen lähdettävä tyhjin käsin kotiin.
Mistä viime reissujen huono saalis johtuu? En tiedä. Oikeastaan sitten erinomaisen joulukuun, ei saaliit ole päätä huimanneet. Pieniä toivon kipinöitä on siellä täällä näkynyt, mutta roihahtamisen sijaan ne ovat aina sammuneet seuraavalle reissulle. Toki vähemmän olen ehtinyt nyt pilkille verrattuna viime talviin, mutta ei se yksin riitä selittämään heikkoa tulosta. Eikä mm. sekään, että nyt lumi suli ja jään alle pääsee valoa, sillä tulos oli samaa heikkoa myös lumiseen aikaan.
Jäätä kuitenkin yhä riittää ja kirjoutushetkellä ainakin vielä yksi kylmä jakso näyttäisi olevan tulollaan, joten vielä on aikaa. Lienee viisainta keskittää loput reissut niille paikoille, joissa ne toivon kipinät ovat edes hieman hehkuneet ja pikku hiljaa lienee oiva aika kurkata myös salmeen, jossa toissa keväänä vietettiin sellaisia pilkkijuhlia mm. reissuilla 2-24 sekä 2-25, ettei niitä tällä hetkellä todeksi meinaa uskoa. Mutta, jospa tänä talvena jälleen.
Reissulle arvosanaksi 4/10.
Analytical Ice Fishing 