Nyt kun sen syvänkin veden paikan kävin epätoivossa kokeilemassa, en enää uusia alueita jaksanut koluta. Ei se vaihtamalla ollut parantunut tähänkään mennessä. Koko talven aikana jotain lupauksia ja kalaa antaneita paikkoja oli kolme, joista yksi hyytynyt jo ennen vuoden vaihdetta ja toinen kaukana, joten kallistuin kolmannen puoleen: Selän reunustalla olevaan tasamatalaan, missä toissa reissulla löytyi nälkäisiä ahvenia harvakseltaan.
Keli oli keväinen ja lämmin. Aamupäivän pikkupakkasessa aurinkoa peitti vielä ohut pilviharso, mutta keskipäivällä se paistoi jo kirkkaalta taivaalta nostaen lämpötilan lähelle kymmentä. Ilmanpaine oli ollut jo pitkään korkea ja otti vielä edellisenä päivänä yhden askeleen lukemiin 1042 hPa, joka taitaa olla koko blogihistorian ennätys. Jäätä oli yhä aivan valtavasti, mutta onneksi se oli kiinteytynyt ja jälleen kevyt kairata.
Kyseessä oli talven kolmas tai neljäs reissu tälle paikalle ja myös viime talvena tuli aluetta kairailtua melkosesti. 2020 talvella paikan löysin ja silloin osui myös se jättipotti. Sen jälkeen ok kalat on välillä tulleet, mutta aina, joka ikinen kerta, kaikki kalat ovat tulleet matalan puolelta pitkää rinnettä, joka selän laidalla jakaa syvän ja matalan veden. Ja lähes kaikki kalat ovat myös tulleet suhteellisen pieneltä, noin 50 x 50 m alueelta.
Sitäpä siinä aloin sitten kairailemaan. Kartasta tiesin hot spotin metrilleen ja kun ei muutamaan reikään alkanut kalaa näkyä, olin melko varma, ettei ympärilläkään olisi. Päivän nopea kirkastuminen ei sekään auttanut asiaan, mutta pari tuntia jaksoin aluetta kairailla, kierrellä ja kävin myös vähän syvemmällä tasamatalan keskellä olevalla montulla. Tuloksena tasan nolla kalahavaintoa, pienet ja suuret kalat mukaan lukien.
No, eipä tuo kevään paikka ole ollutkaan ja varmaan on kevät sitten edennyt jo tuon paikan ohi. Lähistöllä oli jo mainittua selkää ja syvää, sekä lahti ja matalikko. Tasamatalan 4 – 5 m keskellä oleva alle 2 m matala ei kiinnostanut, sillä kerran olen käynyt toteamassa sen olevan täynnä pikkukalaa. Lähdin siis lahtea kohti.
Lahden pohjukka oli sekin syystä tai toisesta tylsä ja olipa siellä jo pilkkijöitäkin, joten jäin lahden suulle. Kyseessä oli selän syvänteestä kuroutuva syvä lahti jyrkillä rinnemäisillä reunoilla, joista toisella aloitin rei’ittämisen. Alun muutamat reiät matalaan 2 – 3 m veteen olivat tyhjiä, mutta kun 8 m vyöhykkeelle etenin, tapahtui vihdoin ensimmäinen kalahavainto. Jigi ei kelvannut, joten morria kehiin. Sekään ei kuitenkaan meinannut kelvata, mutta pitkien kevätjuhlaliikkeiden jälkeen varovainen tärppi tuli ja ohutta siimaa jumputti ok kokoinen ahven.
Varovaisella ahvenella oli myös seuraa, joista toisen sain noin 5 min houkuttelun jälkeen ylös. Tämän jälkeen pieni siimahärdelli ja kaksi muuta luotaimella näkynyttä ahventa olivat poissa. No, jotain havaintoja sentään ja motivaatio vielä viimeiseen rei’itykseen löytyi. Tein parit reiät joka suuntaan edellisestä, sillä mistäpä sitä muuten tietäisi minne luotamella näkynyt parven tynkä liikkui. Tai no, eipä sitä tiennyt tuollakaan tapaa, sillä ainuttakaan kalahavaintoa ei sen koommin tullut.
Jälleen siis surkea reissu saaliin puolesta. Tuokin alue saa nyt jäädä lepäämään, ainakin aloituspaikka. Lopetuspaikan lahti ja sen edusta nyt voisi periaatteessa tulla vielä kyseeseen, mutta sitä ennen haluan muualle: Salmeen. Maaliskuun loppua se aikanaan oli, kun siellä vietettiin kevätjuhlia, joten sama kai se on käydä jo seuraavaksi katsomassa, mikä siellä olisi meno. Myös Kuusveden kevätjäät pitää ottaa harkinnan alle, kun ei Leppävedellä nyt onnistu.
Jos viimeksi tällä alueella kelpasi jigi, niin tällä kertaa se ei tullut kuuloonkaan, vaan syönti oli äärimmäisen varovaista. Myös kalojen paikka oli selkeästi vaihtunut, sillä tähän mennessä edes jotain oli tasamatalassa aloituspaikassa näkynyt. Siinäpä kaikki se pohdinta, mitä näistä tyhjistä nyhjäisyistä saa aikaseksi. Ikävä on reissuja, kun sai havainnoida syönnin ja kalantulon reagointia milloin mihinkin.
Reissulle arvosanaksi 4/10.
Analytical Ice Fishing 