Sitten mentiin, salmeen. Talven ensimmäinen reissu ko. paikkaan ja tunnelma odottava: Olisiko toissakevään karkelot tapahtumassa uudestaan välivuoden jälkeen? Missään muualla ei kalaa tuntunut olevan, niin jospa viimeistään tuolla.
Keli oli sitä, mitä se oli jo pitkään ollut: Lämmintä ja keväistä. Pitkään korkealla pysytellyt ilmanpaine oli sen sijaan viimepäivät ollut hitaassa laskussa, mutta yhä korkean puolella. Kuun kierto oli laskevan puolikuun vaiheessa ja ensimmäiset heikot kevätjäätkin tuli nähtyä.
Suunnitelma oli kairata ensimmäinen tunti salmen matalaa keskikohtaa ahventen perässä ja käydä sitten kurkkaamassa syvemmästä kuhaa. Tähän tapaan homma silloin aikoinaan toimi erittäin mainiosti. Vieheinä 8 cm muikkusaira, 5 cm valkoinen Saira sekä kultamorri. Kyllä niillä vähintään kalat alle saisi, jonka jälkeen voisi ottihaluja tutkia tarvittaessa ärsykevärein yms.
Heti ensimmäinen reikä oli lupaava: Alle kaksi kalaa, joista toinen nousi jigiä tökkäämään. Tökkäisyksi jäi ja siihen tehty vastaisku pelästytti kalat tiehensä. No, joitain oli paikalla ainakin. Seuraavat kaksi reikää olivat tyhjiä, kunnes etenin salmen rannan matalaan, joka oli pientä ahventa pullollaan. Palasin suoraan aloitusreiälle, josta yhden sain morrilla, kunnes parin kalan parvi taas hävisi.
Seuraava reikärivi, joita ahersin kohtisuoraan läpi salmen, toimi täysin samalla tavalla: Ensimmäinen reikä tuotti paitsi tärpin, myös kaksi kalan, mutta tapahtuma säikäytti muut luotaimessa näkyneet. Seuraavilta rei’iltä ei mitään, kunnes rannan tuntumassa jälleen pientä.
Kolmas reikärivi muutti tilannetta niin, ettei ensimmäiseltäkään reiältä tullut mitään. Tein silti sille linjalle reikiä ympäriinsä, kun siltä linjalta kalahavainnot olivat tulleet. Vaikka kuluneet kaksi talvea ovat jo pessimistiksi pilkkijän muuttaneet, oli silti pettymys, ettei yhtäkään ahventa näkynyt enää missään. Siirryinpä siitä sitten kuha-alueelle.
Kuha-alueen paras spotti oli metrilleen tiedossa ja siitä aloitin. Vieheenä 8 cm Saira sekä Rialinna Pyry -pystypilkki, jotka toissavuona kelpasivat kuhille. Alkuspotti oli tyhjä. Tyhjää olivat myös kaikki ne reiät, joita kairailin muistellessani toissakevään ottipaikkoja. Eihän se aina ota, ei siinä, mutta todellinen yllätys koitti seuraavaksi: En löytänyt alueen pikkukalaparvea. Parvea, joka on ollu aina samalla paikalla. Kesät talvet. Aamut ja illat. Massiivinen, monta sataa metriä leveä pikkukalaparvi oli kadonnut. Aloituspaikan epätoivoinen keskipäivän ahvenyritys ei toiminut ja lähdin pois, mutta spekuloidaanpa seuraavaa:
Pikkukalaparven lisäksi yllätyksenä tuli jäätilanne. Salmimaisesta luonteesta huolimatta, ko. paikassa on kahtena edellisvuona ollut erinomaiset kevätjäät. Nyt jäätä olikin 20 – 30 cm vähemmän, mitä muualla ja laatukin aivan hirveää. Mietin, voisiko joku yhdistävä tekijä olla näiden kahden muuttujan takana ja päättelin, että virtaus. Mikä muu söisi yhtäkkiä jäästä 30 cm, kuin muuttunut virtaus? Kalabiologiaa en ole opiskellut, mutta voisin kuvitella virtauksen muutoksen vaikuttavan myös pikkukalaparvien elinpaikkoihin.
Se, että vesi virtaisi eri tavalla tuossa paikassa, tarkoittaisi myös, että se virtaisi eri tavalla jokaisessa niissä paikassa, jossa olen tänä talvena Leppävedellä pilkkinyt. Kaikkea ei toki sen piikkiin voi laittaa, mutta liekö siinä yksi selitys sille, miksi on ollut niin vaikeaa, vaikka olosuhteiden piti olla pilkkiblogihistorian parhaat.
Salmen tilanteesta jäi melko toivoton fiilis muutenkin, sillä alkutahdit olivat jää- ja pikkukalatilannetta lukuun ottamatta yhtä huonot, kuin vuosi sitten. Välittömästi pakkasten loputtua ellei jo ennen, paikasta tulee myös vaarallinen, joten voipi olla, että se oli tämän talven ensimmäinen ja viimeinen reissu ko. paikkaan.
Kalojen käytöksestä pystyi tulkitsemaan sen, että varovainen meno jatkui yhä. Yleensä tärppi tai varsinkin tartutus aktivoi muuta parvea, mutta tällä kertaa säikäytti sen kadoksiin.
Reissulle arvosanaksi 4/10.
Analytical Ice Fishing 