Kuusvesi. Sinne johti pilkkijän tie, kun oli ensin hakannut päätä seinään pari kuukautta Leppävedellä. Muutamat hyvät reissut olen sinne aikanaan tehnyt ja mielenkiintoinen pilkkijärvihän se on: Erittäin monipuolisten syvyyskäyrien kirkasvetinen iso järvi. Ainoa ”ongelma” on, että matkaa on tuplat verrattuna Leppäveteen ja siksi järvi on toiminut varavaihtoehtona pääjärven sijaan.
Keli oli hieno: Tuulta ei ollut ja aamu alkoikin erittäin sakeassa sumussa, joka hälveni juuri, kun kävely aloituspaikalle oli ohi. Pakkasta oli jopa 10, mutta iltapäivällä kirkkaalta taivaalta paistanut aurinko nosti lämpötilan plussan puolelle. Ilmanpaine oli laskussa ennen tulevia sateita ja kuunkierto uudenkuun vaiheessa. Jäätä oli komeat 70 cm ja täyttä terästä. Huhtikuussa! Lisäksi ohut 5 – 10 cm lumikerros suojasi auringolta ja sehän vain passasi.
Reissulla 2-20 kävin Kuusvedellä maaliskuun lopulla ja löysin kaloja alueelta, josta nytkin päätin aloitta ajankohdan ollessa jokseenkin sama. Kyseessä oli kapean syvänteen päässä oleva pohjukka, joka johtaa rantapaikoille suuremmasta syvänteestä ja kenties toimisi reittinä ahvenille talvipaikoilta kevätpaikoille.
Aloitusvieheinä toimivat 8 cm valkoinen ja muikkusaira, 3D Salakka sekä luomuvärinen Small Fish. En muista, olenko yhtäkään kalaa saanut Kuusvedellä ärsykevärillä, joten luomureservillä oli luontaista aloittaa.
Parin hutireiän jälkeen alle ui heti hyviä ahvenia. Yksi nousi salakalle, tärppäsi, muttei jäänyt kiinni. Ja sitähän koko pieni parvi sitten säikähti ja ui pois. Vierestä löysin pian lisää ahvenia, jotka kelpuuttivat vain morrin. Koko ei kuitenkaan päätä huimannut, jos ei määrätkään, joten lähdin etenemään.
Kurkkasin aluksi syvännepohjukan ja rannan välissä olevan 4 – 6 m loivan rinteen. Se oli tyhjä. Seuraavaksi kairauksen kohteeksi päätyi kahden rannan läheisen montun välinen ”harju”, jossa vettä oli 8 m. Siitä löytyi sitten todella paljon kalaa, mutta koko oli tulitikkuluokkaa.
Maisemanvaihdos motivoi kairaamaan ja jatkoin matkaa. Aloin seuraamaan sitä syvännejuovaa, joka johti isosta syvänteestä aloituspaikan pohjukkaan. Pysyin koko ajan aloituspaikan puoleisella rinteellä ja tähtäsin vaihtelevasti rinteen ala- ja yläosaan. Jonkin aikaa meni hiljaisuudessa, kunnes alle osui jotain, mitä en pilkillä ole vielä koskaan nähnyt: Suuri parvi ahvenia!
Koko kalamassa lähti nousuun jigiä kohti, mutta ei kelpuuttanut sitä ja hävisi yhtä äkkiä kuin oli tullutkin. Rei’itin nopeasti ympärille viisi reikää, mutta ainuttakaan kalaa ei sen koommin näkynyt. Vaikka menojalkaa vipatti, jäin hetkeksi kyttäilemään noille kohdin, josko parvi ilmestyisi uudelleen ja sille pääsisi pudottamaan vaikka morria. Odotusta ei palkittu.
Matka jatkui. Ensin vielä jonkin matkaa juovamaista syvännettä ja sieltä yhden hyvän kokoisen ahvenen sainkin. Se oli kuitenkin vain yksittäistapaus eikä luotaimessa näkynyt mitään muuta. Lopulta pääsin ”pääsyvänteen” reunalle ja lähdin seurailemaan sen reunarinnettä kohti aluetta, josta reissulla 2-9 sain hyvät ahvenet. Matkaa sinne oli n. 700 m, jonka rei’tin suurin, noin 50 m välein tähdäten 8 – 12 m syvyyksiin. Se pitkä rinne oli kuitenkin täysi farssi, sillä uskomatonta kyllä, ainuttakaan kalahavaintoa ei tullut, vaikka syvyys oli samaa, mitä kaikissa aikaisemmissa kalahavainnoissa ja -kontakteissa.
Lopulta saavuin varsinaiseen määränpäähän. Parin tyhjän reiän jälkeen tuntui reissu jo valmiilta, mutta se viimeinen reikä, se kannatti tehdä: Aivan tyhjästä paikalle saapui pohjia pitkin määrätietoisesti ahven, joka nousi reippaasti jigille, löi kerralla kiinni ja kiinni myös pysyi. Jäälle pötkähti yksi talven suurimmista ahvenista. Sain vielä morrilla pari lisää, mutta sen suurempaa ahvenmäärää ei tuoltakaan löytynyt ja lähdin kotiin.
No, se on ainakin selvää, että vaihtamalla parani. Olisi pitänyt jälkiviisaana vaihtaa järveä jo aiemmin, mutta tulipahan yritettyä ja nyt voi hyvillä mielin vaihtaa jatkossa, mikäli Leppävedellä ei kala syö. Sillä ei sitä syömään saanut ei sitten millään.
Ristiriitaiset ajatukset jäivät kalojen olinpaikoista. Viimeisen paikan kun oletin olevan täysin keskitalven paikka, mutta nyt sieltä löytyikin muutama kunnon ahven. Ja vielä keskellä kirkasta päivää, mikä ei varmasti ole se otollisin kalahetki. Aloituspaikkaa pidin selvästi kevätpaikkana, mutta siellä kalojen koko jätti toivomisen varaa. On vaikea päätös, kummasta paikasta ensi kerralla aloittaa ja kumpaan sen otollisimman aamuhetken käyttää. Melko positiivinen ongelma tosin hiljaisten kuukausien jälkeen.
Syvyyden osalta homma oli ainakin selkeä, sillä joka ikinen järkevän kokoinen ahven tuli 8 – 9 m syvyyksistä. Vieheiden osalta jigi ei aiheuttanut syöntihimoja yhtä kalaa lukuun ottamatta, joten ensi kerralla voisi olla hyvä käyttää sitä vain kalojen houkuttamiseksi ja vaihtaa vauhdilla morriin, kun luotaimessa jotain näkyisi.
Ja se ensi kerta varmasti tulee, sillä jäätä oli uskomattoman tuntuiset 70 cm ja aivan kuivaa teräsjäätä. Auringolta suojaavaa luntakin oli heti reissun perään satamassa runsaasti. Joten pilkkiviikkoja lienee tuolla luvassa vielä vähintään kaksi, mutta kenties kolme vai jopa neljä?
Reissulle arvosanaksi 6/10. Yksittäiset kalat sai houkuteltua pääosin morrilla, mutta mistään varsinaisesta syönnistä ei voi vielä puhua.
Analytical Ice Fishing 