Luonnollinen jatkumo viime reissulle oli lähteä taas Kuusvedelle. Vaikea valinta sen sijaan oli, kummasta paikasta aloittaa: Viime reissun isommat kalat antaneesta ”keskitalven paikasta” vai pienempää kalaa tarjonneesta kevätpaikasta.
Keli oli pilvinen. Ilmanpaine oli ollut viime päivät todella matala ja matalana se pysyi. Kevyt tuulenhenkäys tuli etelästä ja kuun kierto ehti kuin ehtikin kasvavan puolikuun vaiheeseen vielä tämän pilkkitalven aikana. Luntakin oli tullut vielä kerran oikein kunnolla ja maalta löytyi jälleen 80 cm hanget, mutta jäälle lunta ei juurikaan ollut kertynyt.
Koska viimeksi aloitus ja aamun mahdolliset syöntihetket kokeiltiin kevätpaikasta, käytettiin ne nyt ”keskitalven paikkaan”. Hyvän kokoinen ahvenhan tässä on hakusessa ja tuolta niitä viimeksi löytyi. Tutut luomuvärit olivat siimojen päässä: Muikkusaira, 5 cm Small Fish, valkoinen Saira…Ja morri tottakai valmiina, sillä sitä on tänä talvena todella tarvittu.
Alkuun ei näkynyt mitään. Eikä sen jälkeenkään. Kun oletettu ottialue 7 – 10 m rinteestä oli kairattu, kokeilin vielä vähän syvempää. Joku uiskenteli morria tutkimaan ja kauan tutkikin, ennen kuin ampaisi kiinni. Heti tärpistä tunsi, että haukihan se siellä. Onneksi se ei saanut morria vietyä ja nousi siimoja katkomatta jäälle asti. Se paikka oli kuitenkin sillä selvä.
Siirryin oletettuun kevätpaikkaan. Pilvisyys vaihteli, välillä välähti aurinkokin ja toivoin, josko nuo hetket saisivat jään alle elämää. Tai elämää paikanvaihdon jälkeen toki löytyi, mutta hyvin pienten kalojen toimesta. Sieltä täältä, syvemmältä ja matalammalta löytyi pienten ahventen parvia, mutta havainnot isommista uupuivat jälleen kerran täysin.
Kävin vielä syvännejuoman reunoja kairailemassa, näkyihän siellä viimeksi erittäin hyvännäköinen ahvenparvi luotaimessa. Tällä kertaa löysin vain yhden kalan, kaiuin koosta päätellen kenties kuhan, mutta eipä sille jigi maistunut. Äkkiä se tapahtui paluu tämän talven arkeen Kuusvedelläkin: Ei ainuttakaan isoa ahventa.
Kaksi selkeää muuttujaa pystyy nimeämään viime reissun ja tämän reissun väliltä: Raju matalapaine sekä uusi lumi. Varsinkin jälkimmäinen on tunnettu syönnin lopettavasta maineestaan, joten menisikö sen piikkiin sitten. Toisaalta aika heikolta tuntuu käsitys kahden reissun jälkeen joka tapauksessa siitä, missä isompi ahven tuolla luuraa. Yksittäisiä havaintoja on tullut ties mistä, yksi parvikin vilahtanut, mutta toistamiseen samalta paikalta niitä ei löydä. Voisi kuvitella, että kalat ovat siis liikkeessä, mutta toisaalta niin vaikea niitä on löytää, että ovatko sittenkään? Ja olivat tai eivät, nälkä niillä ei tunnu olevan ei sitten millään.
Syvyys, josta havainnot, tärpit sekä muutama parempi ahven on tullut, on sentään suhteellisen vakio 7–9 m. Joten siitä se on vielä sitkeästi jatkettava, mikäli reissuja tulee. Jäätilanteen puolesta ainakaan ei vielä tarvitse lopettaa.
Reissulle arvosanaksi 4/10.
Analytical Ice Fishing 