
En antanut edellisen heikon Kuusvesireissun lannistaa, vaan taas mentiin. Ja taktiikkana nyt se ensimmäisen Kuusvesireissun taktiikka, eli käyttää aamutunnit oletetussa kevätpaikassa.
Keli oli ajankohaan nähden jopa viileä, sillä aurinko oli pilvessä ja pohjoistuuli navakka. Ilmanpaine oli lähtenyt yöllä reippaaseen nousuun ollen nyt 1026 hPa ja kuunkierto oli täydenkuun vaiheessa. Lumi oli pääosin kadonnut jäältä, mutta pehmenevää jäätä löytyi yhä vajaa 70 cm.

Sävelet olivat erittäin selvät aloituspaikassa: Oli vettä alla sitten 12 m keskellä syvännettä tai 2 m saman syvänteen päätykaislikossa, alla oli tai alle ui vain pientä ahventa. Hyvin nopeasti syntyi siis päätös vaihtaa aluetta.

Lähdin reissun 4-15 tapaan seuraamaan rannanläheiseen syvänteeseen johtavaa syvänneuomaa ja etsimään mm. sitä sieltä bongattua ahvenparvea. Mutta hiljaista oli. Erittäin hiljaista. Kerran alle löysi pienehkö ahven ja olin jo lähdössä kolmannelle alueelle, kunnes tärppäsi vähän paremmin. Suoralla nostolla se ei ohuella morrisiimalla tullut ja varsinkin reikään asettelu otti hieman aikaa. Jonka syy paljastui sitten välittömästi, kun kala reikään osui: Lahnahan se siellä. Ihan piristävä yllätys toki, vaikka puolen kilon ahventa jo luulinkin nostavani.

Lopuksi kävin vielä keskitalven paikassa, tulihan sieltä toissareissulla kolme hyvän kokoista ahventa. Nyt sävelet olivat samat, kuin aloituspaikalla: Pientä kalaa kaikkialla, joskin vähän harvalukuisemmin. Se siitä reissusta sitten.
Johonkin ovat ne orastavat lupaukset ensimmäiseltä tämän talven Kuusvesireissulta kadonneet. Jälleen tuli todella monta reikää kairattua isolta alueelta ilman ainuttakaan havaintoa isommasta ahvenesta. Mikäli tuonne vielä menen, on varmaan unohdettava kaikki vanhat paikat ja keskityttävä vain matalassa kiertämiseen. Vaikka sieltä nyt löytyikin vain pientä, niin kokeilut olivat melko nopeita. Keskisyvästä ja syvästä sen sijaan on yritetty ihan kunnolla tuloksetta, joten järkevimmältä vaihtoehdolta se matalan pommitus kuulostaa.

Jää oli jo hieman pehmeää, mutta pehmeän alta löytyi yhä monta kymmentä senttiä kovaa. Kuinka kauan sitä riittää, en tiedä, mutta vain menemällä ja tutkimalla se selviää. Lämpöä ja aurinkoa on tulossa paljon, joten jokainen pilkkireissu voi tästä eteenpäin päättyä jo siihen, että jää todetaan rannassa turvattomaksi ja lähdetään kotiin. Mutta yrittämään vielä menen niin kauan, kun se edes teoriassa on järkevää.
Reissulle arvosanaksi 4/10
