Kun ei Kuusvesi tuntunut tarjoavan lopulta mitään Leppävettä parempaa, niin mieluummin jatkoin sitten lähempänä sijaitsevan Leppäveden kairaamista. Kevät oli jo todella pitkällä ja talvipaikat tuskin toimisivat (ei sillä, että olisivat toimineet talvellakaan). Joten, päätin lähteä samaan lahteen, jossa viime vuonna päättelin pilkkitalven. Jospa sinne olisi jo kutukalaa uinut.
Keli oli todella keväinen. Jopa kesäinen, sillä nollatuulessa ja ohuen pilviharson taakaa tulleessa auringonpaisteessa tarkeni vaikka ilman paitaa. Ilmanpaine oli edellispäivien korkeuksista laskenut aavistuksen, kunnes yhtä verkkaisella tahdilla lähti jälleen nousuun. Jäätä oli määrällisesti vielä mukavat 40 cm, mutta laatu jo melko hirveää. Mössön alla oleva kova kerros mahdollisti kuitenkin vielä turvalliset pilkkiolosuhteet.
Kyseinen lahti on pitkä ja matala. Toisella laidalla on kuitenkin 4–7 m syvä uurre, josta aloitin tälläkin kertaa. Vieheenä vain 8 cm muikkusaira sillä sen verran jo laiskotti, etten valmiiksi ruvennut muuta virittämään.
Ensimmäiset reiät olivat tyhjiä, mutta kolmannella löytyikin sitten jo elämää. Pari hyvännäköstä ahvenoletettua ui alle ja löikin välittömästi kiinni. Eikä luotain valehdellut kalan koosta: Täydellistä filekokoa!
Jigi äkkiä takaisin veteen ja muita samanlaisia narraamaan. Itseasiassa kala oli kiinni jo ennen kuin vapa oli kädessä, eikä jigikään ehtinyt vajota kuin korkeintaan metrin jään alle. Yllätyksekseni siimaa riuhtoi kuitenkin hauki, joten oliko erikoinen kevät ajanut hauen ja ahvenen sekaparveen?
Ei mennyt montaa minuuttia, kun taas riuhdottiin ja kovaa. Nyt hieman isompi hauki, mutta erikoisen tilanteesta teki se, että luotaimessa näkyi useita samanlaisia? Mieleen tuli väkisin parin kevään takainen haukiralli…
Kalakaverille iski sitten samaan aikaan iso, reilu 70 cm hauki kiinni, jonka kanssa vääntäessä menikin hetki. Kun siitä selvittiin ja jatkoin omia touhua, oli tuloksena heti hauki. Kaiken kaikkiaan noin kymmenen haukitärppiä tuli puoleen tuntiin, joista osa irtosi. Kerran rävähti siimakin poikki suoraan silmien edestä, kun siimaan jäänyt vahinkosolmu ei kestänyt hauen syöksyä.
Kävin hieman toisaalla etsimässä ahvenia, sillä haukien rellestäminen oli niin aggressiivista, että pakkohan sen oli mahdollisiin ahveniinkin vaikuttaa. Tuloksena hauki sekä pieni ahven… Kalakaveri sai aloituspaikalta kuitenkin muutaman ahvenen, joten menin sinne jatkamaan.
Loppureissun voisi tiivistää yhteen sanaan: Hauki. Kaiken kaikkiaan 20 haukitärppiä, joista noin puolet ylös asti ja kotiin viemisiksi 7 kpl omaan makuun parhaan kokoisia ruokahaukia. Vaikka ne eivät tavoitekaloja olleetkaan, niin melko mielenkiintoinen reissu oli joka tapauksessa ja erittäin tervetullutta vaihtelua kuukausien hiljaiseloon. Nyt oli oikeasti syöntiä!
Ja kun oli paitsi kaloja, että myös syöntiä, pääsee vihdoin analysoimaan hieman mitä siellä tapahtui. Aloitetaan kellonajasta: Heti, kun kohdalle osuttiin klo 07:30, syönti oli selvästi kiivaimmillaan ja sitä kesti puolisen tuntia. Klo 8–9 oli melko aktiivista yhä, mutta sen jälkeen hiljeni selvästi ja viimeinen tunti olikin lähes tyhjää. Selkeä aamusyönti siis kyseessä ja eipä ihmekään, kun olosuhde oli niin kirkas ja jääkin jälleen lumeton.
Vieheiden osalta oli selvää, että 8 cm Saira kiinnosti haukia huomattavasti enemmän, mitä kalakaverin pystypilkki. Sen sijaan ahvenia pysty tuotti pari enemmän. Kokeilin myös morria useaan otteeseen, mutta se ei maistunut kummalekaan kalalajille. Toisaalta ne kaksi ahventa, jotka sain, ottivat jigiin erittäin hyvin. Joten voi olla, että jigikin olisi kyllä kelvannut ahvenille, mutta se houkutti vain niin rajusti haukea, ettei ahvenille yksinkertaisesti jäänyt tilaa.
Syvyyden osalta kalat olivat selvästi lahden syvällä uomalla, eikä matalammasta ympäristöstä löytynyt kuin pari kalaa. Se ei sinällään yllätä, sillä kyseisestä uomasta olen lähes jokaisen tuolta pilkityn kalan saanut niin ensi- kuin viimejäilläkin.
Reissulle arvosanaksi 6 / 10. Nimenomaan tavoitekala ahvenen osalta. Hauestuksen osalta kyseessä olisi ollut täysi kymppi. Ahvenenkin osalta arvosana on isosti arvailua, kun hauet ”häiriköivät”, mutta kaiken sen vähän infon perusteella mitä ahvenista sai, syönti oli ihan hyvää. Mutta minkäänlaista parveilua ei esiintynyt, vaan kalat olivat yksittäistapauksia.
Jää mössööntyi jo aamuauringossa selvästi ja nähtäväksi jää, vieläkö pääsee ja kuinka monta kertaa. Mutta kuten jo todettua, asian näkee vasta paikanpäältä ja kotisohvalta on turha arvuutella. Joten vielä mennään katsomaan ja pilkillekin asti, jos vain turvalliselta tuntuu.
Analytical Ice Fishing 