Muut kiireet viivästyttivät, mutta josko nyt saisi viime talven dataa analysoitua. Aloitetaan saman tien ilmanpaineesta.
Kaksi edellistä analyysiä talvilta 2018–2019 sekä 2019–2020 olivat antaneet pohjalle seuraavat tiedot: Ilmanpaineen muutossuunnan sekä absoluuttisen ilmanpaineen merkitykset olivat menneet peräkkäisinä talvina niin, että toisena muutossuunta ja toisena absoluuttinen paine olivat olleet toisiaan merkittävimpiä. Muutossuunnista laskeva ilmanpaine vaikuttaisi paremmalta, mutta varminta tuntuisi olevan se, että korkeapaineen aikana kala syö. Tuoko tuskastuttavan vaikea viime talvi muutoksia näihin havaintoihin? Siitä lisää seuraavaksi.
Ilmanpainetietojen lähteenä käytin ilmatieteenlaitoksen havaintohistoriaa ja mittaushetkenä reissun puoliväliä. Käsitteet matala- ja korkeapaine määritin niin, että matalapaine on normaalipaineen (1013,25 hPa) alapuoleinen paine ja korkeapaine normaalipaineen yläpuoleinen paine. Ilmanpainetietoja vertailin ahvenen syöntiin, jota talven reissuilla arvioin kouluarvosanoin. Muuttujien minimoimiseksi huomioin aineistoon vain Leppäveden reissut.
Alla olevassa kuvassa näkyy kaikkien reissujen ilmanpaineet sekä arvosanat.
KUVA 1: x-akseli: reissut, vasen y-akseli: reissujen arvosanat, oikea y-akseli: ilmanpaine. Oranssi kuvaaja: ilmanpaine, siniset palkit: reissujen arvosanat. Punainen viiva: normaalipaineen raja.
Kuvasta nähdään, että korkeapaineen reissuilla arvosanoja 6, jotka viime talvena olivat parhaimmistoa, kertyi paljon. Matalapaineen reissut taas keräsivät merkittävästi arvosanoja 4.
Ei luoteta vain silmämääräiseen arvioon, vaan lasketaan vielä kummankin ilmanpaineen reissujen arvosanojen keskiarvot, jotka ovat esitetty alla olevassa taulukossa:
Myös keskiarvolaskelmat tukevat ajatusta, että korkeapaineen reissut olivat matalapainereissuja parempia kalan syönnin kannalta. Jopa tänä heikkona talvea, mikä näkyy keskiarvoissa: 5.1 vs. 4.7. Hyvää tämän tilaston kannalta oli se, että kummallekin ilmanpaineelle osui reissuja melko tasaisesti.
Entäpä sitten ilmanpaineen muutossuunta? Laskevan ilmanpaineen osoittautuessa paremmaksi, voisi siitä alkaa näillä vähillä näytöillä vetää jo alustavaa suurempaakin johtopäätöstä, mutta katsotaan. Alla olevassa kuvassa on esitetty reissujen arvosanat suhteessa ilmanpaineen muutossuuntaan:
KUVA 2: x-akseli: reissut, y-akseli: reissujen arvosanat. Palkkien korkeus: reissun arvosana. Palkkien väri: ilmanpaineen muutossuunta. Sininen: laskeva, oranssi: nouseva ja harmaa: tasainen.
Silmämääräisesti näkyy jo selvästi, että tällä kertaa tasaiselle ilmanpaineen muutossuunnalle osui parempia reissuja, mitä muuttuvalle ilmanpaineelle, jolle osui vain kolme yli nelosen arvosanan reissua. Muuttuvan ilmanpaineen yli nelosen arvosanan reissuista kaksi tuli laskevalla ja yksi nousevalla ilmanpaineella. Todetaan asia vielä keskiarvojen kautta alla olevasta taulukosta:
Ja samanhan taulukkokin vahvistaa: Tasainen ilmanpaineen muutossuunta, eli muuttumaton ilmanpaine, oli talvella 2021–2022 selvästi paras keskiarvolla 5.25, kun muuttuvat ilmanpaineet jäivät 4.6 (laskeva) sekä 4.7 (nouseva) lukemiin. Ero laskevan ja nousevan ilmanpaineen välillä on erittäin pieni, joten sanoisin niiden olleen yhtä hyvät / huonot. Valitettavasti näille muuttujille reissut eivät jakaantuneet tasaisesti, vaan tasainen ilmanpaine keräsi reissuista 8 kpl, kun laskevalle kertyi 5 ja nousevalle 3 kpl. Tämä lisää selvästi sattuman roolia jo valmiiksi erittäin niukassa aineistossa.
Johtopäätösten aika. Tarkastellessa ilmanpainetta itseään ja verratessa sitä kalojen syönnin aktiivisuuteen, oli korkeapaine matalapainetta parempi. Jälleen. Sama toistui kahdessa edellisessäkin analyysissä, joten tämä on ollut tähänastisen blogihistorian aikana harvinaisen selvä jako: Korkeapaine on matalapainetta parempi. Mistä se sitten voisi johtua, niin kenties kelistä. Ehkä tätä olenkin jo pohtinut, mutta korkeapaineen aikana keli on usein kirkas, mikä voi olla jopa ilmanpainetta itseään merkittävämpi tekijä. Pilvisyyden analyysissä onkin mielenkiintoista nähdä, oliko kirkas vai pilvinen taivas parempi ja pohtia lisää sen sekä ilmanpaineen vaikutusta yhdessä ja erikseen.
Ilmapaineen muutossuunnassa tasainen ilmanpaine vei ensimmäistä kertaa voiton. Ensimmäisenä analyysitalvena laskeva ilmanpaine oli paras, toisena analyysitalvena nouseva ilmanpaine vei niukasti voiton ja nyt kolmantena analyysitalvena oli tasaisen ilmanpaineen vuoro. Tilanne siis 1-1-1. Eli toisin sanoen mahdollisimman sekava ja epäluotettavan oloinen.
Kumpi sitten on merkittävämpi muuttuja, ilmanpaine itsessään vai sen muuttossuunta? No, tällä kertaa jälleen muutossuunta näytti vetävän pidemmän korren, sillä tasainen ilmanpaine erottui selvästi laskevasta ja nousevasta ilmanpaineesta. Sen sijaan ero matala- ja korkeapaineen välillä oli pienempi. Tilanne siis kolmen analyysitalven jälkeen 2–1 ilmanpaineen muutossuunnalle.
Mielenkiintoine ristiriita on vielä siinä, että vaikka ilmanpaineen muutossuunta on merkittävämpi kuin ilmanpaine itsessään, mitään päätöstä parhaimmalle muutossuunnalle ei näytä löytyvän. Ja toisaalta ilmanpaineen itsensä kanssa on erittäin selvää tässä vaiheessa, että korkeapaine on matalapainetta parempi. Tarpeeksi sekavaa? Parempi lopettaa tältä erää.
Analytical Ice Fishing 