Loppusyksy tuntui pitkältä ja lämpöiseltä, mutta lopulta pilkille päästiin kuitenkin jo marraskuun puolella: Tänä vuonna ensimmäinen reissu tapahtui 26.11., eli ei ollenkaan myöhään. Jo neljättä kertaa peräkkäin ensireissun kohteeksi päätyi sama pieni lampi.
Keli oli kuukauden mukainen, joskaan ei pahimmasta päästä ollenkaan: Melko tyyntä ja poutaista, lumestakin oli ensimmäiset hiutaleet saatu maisemaa piristämään. Kuun kierto oli uuden kuun vaiheessa ja ilmanpaine korkea sekä vakaa. Jäätä 10 cm.
Kyseinen lampi ei ole mielenkiintoinen aloituspaikka vain nopean jäätymisensä vuoksi. Siellä elää nimittäin lammen kokoon nähden myös ilmeisen runsaslukuinen hyvän kokoisten ahventen populaatio. Lisäksi osa kaloista ei näytä lainkaan suolammen kaloilta kirkkautensa vuoksi, mikä on outoa, sillä lampeen ei laske, eikä siitä lähde yksikään puro, joista kirkkaamman veden ahvenia voisi uida lampeen. Pienestä koostaan ja yhteydettömyydestään johtuen ajatus hienon ahvenkannan romahtamisesta kummittelee kuitenkin aina mielessä, joten takki auki ei lammelle voi ikinä lähteä.
Jäästä ei tänä vuonna tarvinnut huolehtia. 10 cm mitä laadukkainta, kirkkainta ja tasaisinta jäätä kannatteli rusahtelematta tarjoten myös upeita näkymiä veden alle. Luntakaan ei ollut vaikeuttamassa jään havainnointia tai hidastamassa jäätymistä. Periaatteessa tuota paksumpi jää on enää vain hidaste, joten voisi sanoa talven alkaneen optimioloissa. Toki keväälle tarvitsee sitten senttejä, vaikka viisinkertaisenkin määrän.
Lammella on vain yksi ahvenia antanut ranta, kaikista rannoista soistunein, jonka edustalla on noin 10 m pituinen vesikasvillisuusvyöhyke. Heti tuon vyöhykkeen päätyttyä, kuljettaessa yhä lammen keskikohtaa kohden, on toinen noin 10 m pitkä vyöhyke, jossa syvyys laskee 3 metristä reiluun 4 metriin. Tuon vyöhykkeen vasen puolisko on ollut se, mistä kalat ovat ennen löytyneet, joko vyöhykkeen keskivaiheilta, tai lähempää lammen vasenta reunaa.
Nyt tilanne oli toinen ja itse kalastus ei alkanut ollenkaan niin hyvin, kuin jäätilanteen kartoittaminen. Ensimmäisen tunnin aikana oli saaliina vain yksi pieni ahven morrilla. Talven ensimmäinen kuitenkin. Luotainhavaintojakaan ei isommista ollut kuin tasan yksi, joten kysymys kuului, koittaisiko pian jokin ottihetki, kuten monesti tuolla lammella on ennen puolta päivää koittanut, vai tulisiko vaihtaa paikkaa jonnekin, mistä ei ennen ollut tullut yhtään mitään?
Luotin siihen, että mikäli isompaa ahventa olisi aloituskohdassa ollut, olisi niitä näkynyt edes luotaimessa, joten valinnaksi päätyi toisen kohdan pilkkiminen. Menin niin lähelle lammen oikean reunan kasvillisuusvyöhykettä kuin pääsin ja kuluiko aikaa minuuttiakaan, kun ensimmäinen jo hieman parempi ahven oli kiinni ja jäällä.
Ensimmäinen parempi tuli oranssilla 5 cm Sairalla, mutta vasta värin vaihto valkoiseen sai kalat uudelleen aktivoitumaan. Myös koko parani. Touhu muistutti jo hetken välivesipilkintää Leppävedellä, kun läjä isoja ahvenia ui kilpaa yläpuolella olevalle jigille. Kalan nosto oli sekin hieno kokemus, kun kullanruskea kalahahmo näkyi kaukaa kirkkaan jään alta sen uidessa ympyrää parin metrin säteellä avannon alla.
Mutta jälleen tuon yhden kalan jälkeen muut hiljenivät. Pieniä tärppejä ja tökkäisyjä tuli kyllä pitkän houkuttelun päätteeksi, mutta vasta paikan vaihto hieman sivummalle tuotti seuraavan kerran tulosta. Tällä kertaa aktiivisten kalojen parvi oli vielä isompi, joskin koko hieman pienempi, ja siitä nousi äkkiä vielä kaksi kalaa. Ja sen enempää en halunnut ottaakaan varjellakseni tuon toistaiseksi ainutlaatuisen lammen ahvenkantaa. Olen erittäin tyytyväinen, jos kerran vuodessa saan ruokakalat käydä tuolta pilkkimässä ja muun ajan eläköön lampi omasta puolestani rauhaista elämäänsä keskellä ei mitään.
Tämän lammen reissuja on kiva analysoida, vaikka niitä kertyykin vain yksi vuodessa. Aloitetaan vieheistä. Ensimmäisellä reissulla papukaijaväri, vieläpä lopulta katkenneessa Fishunter TT:ssä, oli lyömätön. Muilla reissuilla valkoinen jigi nosti päätään, myös morri toimi, mutta oranssi ei muistaakseni vastoin oletuksia toiminut ensivuosina lainkaan. Kunnes nyt sitten papukaijaväri eikä morrikaan antanut mitään isojen ahventen suhteen, mutta oranssi ja valkoinen toimivat. Toinen selkeä muutos on ollut se, että nyt kalat olivat täysin eri puolella lampea, kuin aiempina vuosina.
Reissuista tämän vuotinen oli ainoa, kun jää oli kirkas ja lumeton, joten siitä löytyisi yksi muuttuja selittämään, miksi nyt oranssi olikin kalojen mieleen tai miksi kalat olivat nyt toisella puolella lampea. Keli taas oli kahtena ensimmäisenä vuotena lumisateinen ja kahtena jälkimmäisenä kirkas, joten siinä toinen melko selkeä muuttuja. Sillä on tosin vaikea selittää mitään. Tuulen suunta taas on ollut näillä reissuilla jokseenkin vakio koillisen ja kaakon välissä, joten sekään ei tarjoa isoja muuttujia. Ilmanpaineessakaan ei isoja muutoksia ole ollut, se on vaihdellut normaalipaineen ja pienen korkeapaineen välillä.
Syönti oli kohtalaista tai kalat ainakin kiinnostuneita ja aktiivisia. Tärppien saanti on joskus ollut helpompaakin… Yksityiskohtana mainittakoon, että ”pohjan pöllytys” ei viime vuoden tapaan toiminut, vaikka kahdella ensimmäisellä tuon lammen reissulla se oli erittäinkin toimiva kikka.
Reissulle arvosanaksi 7/10. Seuraavaksi odotellaankin varmaan Leppäveden jäitä, mutta mikäli niissä kestää toivottoman kauan, jotain muutakin saattaa olla ohjelmassa.
Analytical Ice Fishing 