Jos oli talven ensireissu perinteinen, niin oli myös talven jatko. Nimittäin reilun viikon kun odotteli, pystyi talven toisen reissun tekemään jo Leppävedellä. Paikkana tuttu ensi- ja viimejäiden lahti.
Keli oli lauha ja hämärä, kuin päivä ei olisi koskaan koittanutkaan. Tuultakaan ei juuri ollut, joten kliseisesti tasaisen harmaa. Ilmanpaine oli matalahko ja laskussa, kuun kierto täyden kuun vaiheessa. Jään paksuus 6 – 9 cm ja lunta jäällä ohut kerros.
Pientä jännitystä harmauteen toi jää. Lahden paras kalapaikka oli nimittäin lähes lumeton muun alueen ollessa lumisempi. Se oli siis jäätynyt myöhemmin. Myös ensisilmäyksellä epäilyttävä ja jäälle vettä nostanut railo lävisti lahden. Kulku paikkaan tapahtuikin varovasti aivan rantaa myöten.
Kun perille pääsi, oli jäänmittauksen tulos hilkulla: 6 cm. Turvallinen kyllä, mutta mahdolliset heikommat kohdat olisivat jo mukavuusalueen ulkopuolella. Pienin askelin kairasin läpi lumettoman alueen ja onneksi heti lumiselle jäälle päästyä jäätä olikin 9 cm, joten pilkkimisen pääsi aloittamaan suunnitellusti.
Alku oli hiljainen, niin lumettomalla kuin lumisellakin jäällä. Pieniä ahvenia löytyi yhdestä kohtaa ja vierestä nousi yksi isompikin, mutta ei itselleni. Jostain syystä toinenkin parempi nousi vierestä, vaikkei paikassa näkynyt merkkejä isommista edes luotaimessa.
Päätin siirtyä ja se jäälle vettä nostanut, täysin lumeton railohan tietenkin kiinnosti. Etenin railoa kohti pienin askelin ja tiheästi kairaten. Jään paksuus pysyi tasaisesti 9 sentissä, eikä se siitä poikennut lopulta edes ”railon” kohdalla, joka paikan päällä paljastuikin pieneksi, mutta koko lahden levyiseksi halkeamaksi, joka ympärille nousseen veden johdosta vain näytti uhkaavalta.
Yleensä mahdollisuuden tullen olen railokohtia koittanut ilman kummempia menestyksiä. Nyt yllätyksekseni alla oli heti kalaa ja saman tien ne säntäsivät myös jigiä kohden. Hetkessä olikin kasassa neljä hyvää ahventa. Yhtä nopeasti koitti kuitenkin se perinteinen, eli syönti hiipui ja jigin vaihto pienempään eikä morriinkaan saanut kaloja enää heräämään. Vierestä nousi jälleen isompia, pystypilkillä, joten kokeilin sitä pitkästä aikaa itsekin, mutta saaliitta jäin. Morrilla sain kuitenkin vielä yhden tärpin. Kunnon tärpin! Se vaati siiman antamista ja rauhallista lypsämistä. Venyvä morrisiima jojotteli ja jumputti, mutta valitettavasti kala nousi jäähän kiinni reiän vierellä, ui kylki ylöspäin reiän ohi kuin kertoakseen olleensa iso ahven ennen irtoamistaan. Puoli kiloa se olisi vähintään ollut, ties vaikka siiman päässä kävi oma ennätysahven…
Siirryin hieman sivummalle railolla ja saman tien tulikin taas kolme ahventa, kunnes meno hyytyi. Aloin morria virittämään ja toukkia asetellessa huomasin luotaimesta, kuinka aivan pinnassa, vain metri jalkojeni alla, vilahti jotain epämääräistä. Pudotin jigin äkkiä veteen, vain metrin syvyyteen ja täysin pimennosta pamahti todella raju isku! Yleensähän kaikuluotainta käyttävät näkevät tulevan tärpin, mutta tämä tuli yllätyksenä. Annoin äkkiä lisää siimaa, lopulta yhteensä 7 metriä ja vääntö alkoi. Hauki oli kiinni suupielestä, mikä teki pään kääntämisestä avantoon hieman haasteellista silloin, kun se välillä suostui avannolle nousemaan. Tämä vääntö päättyi kuitenkin kalastajan voitoksi ja jouluhaukea graavataan tänä vuonna pulleasta 2.7 kg hauesta.
Sen jälkeen ei enää kummia tapahtunut. Kahdesti kävi alla vielä hyvä ahvenparvi, mutta yhden tärpin jälkeen ensimmäinen säikähti tiehensä eikä jälkimmäisestä tullut tärppiäkään. Kävin myös aloitusavannot toteamassa tyhjiksi ja siinäpä se sitten olikin.
Reissu oli hyvä. Kun tarjolla on tasan yksi paikka, tuntuu saaliin saanti olevan paljolti myös tuurista kiinni: Sattuuko tuossa ainoassa jäätyneessä paikassa olemaan aktiivista kalaa? Syöntiäkään ei huonoksi voi sanoa, vaikka tuo parin kalan jälkeinen hiipuminen jaksaa ihmetyttää. Kesäkalassa kun sitä en muista kokeneeni.
Tavoitellun kokoluokan ahvenet viihtyivät selkeästi railon alla ja sen syvimmässä kohdassa, noin 5 metrissä. Tuo syvä juova, jonka railo kohtisuorasti lävisti, onkin ollut lahden paras paikka, mutta railon etu- tai takapuolelta en itse saanut yhtään mitään. Kellonajan suhteen tapahtumat osuivat klo 11 – 12 välille. Ne viimeiseksi nähdyt, kovin passiiviset parvet jättväti vaikutelman, että iltapäiväksi meno hyytyi. Toki muuttujana vaikuttaa varmasti sekin, että tuon pienen kohdan parvia harvennettiin jo 20 ahvenen verran.
Vieheiden suhteen ei yhtä oikeaa löytynyt. Kaloja tuli 8 cm muikkusairalla, kultamorrilla sekä vieressä pystypilkin ja ketjun yhdistelmällä. Määrällisesti Saira ja pysty voittivat morrin, mikä kertonee osiltaan sitä, että kalat olivat aktiivisia ja isot vieheet kiinnostivat. Olosuhteista täysikuu kielikin hyvää reissua, mutta ilmanpaineelle, blogihistorian selkeimmälle muuttujalle, tuli nyt hyvä reissu heikoksi osoittautuneen matalapaineen kohdalle.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10, nimenomaan syönnin kannalta arvioituna. Hetken se oli oikeinkin hyvää, toisaalta parvien yhtäkkinen hyytyminen jätti toivomisen varaa.
Seuraavaksi koitetaan, josko pääsisi viime vuonna joulukuun mahtisaaliin antaneeseen lahteen. Epävarmaa se on ja varasuunnitelmana onkin tämän reissun lahti.
Analytical Ice Fishing 