Kolmannen reissun suunnitelmana oli tosiaan se viime joulukuun hotspotti, mutta jäätilanne oli melko epävarma. Lunta oli jo 15 cm ja sen alla, ehkä, riittävästi jäätä.
Kelin suhteen suurin muuttuja oli lumi, jota oli tullut yhtäkkiä melko paljon. Kuun kiertokin oli pian taittumassa laskevan puolikuun vaiheeseen, joten liikoja ei olosuhteiden puolesta voinut odottaa. Ilmanpaine oli rauhallisessa nousussa ja hieman normaalipaineen yläpuolella ja tuulta raikkaat 4 m/s idästä.
Kaislikon rajalle kävelin, kunnes ensimmäisen kerran mittasin: 5 cm. No, en halunnut yhteen mittaustulokseen päättää sitä reissua, joten varoen astelin pehmeän lumen läpi tunnustellen ja kuulostellen vielä vähän matkaa, miten jää käyttäytyy. Muutaman askeleen jälkeen seuraava mittaus tuotti onneksi 6 cm ja siinä se sitten pysyikin keskimäärin loppureissun ajan. Eli paikkaan päästiin.
Muistin maamerkeistä melko tarkkaan viimevuotiset paikat maljakon muotoisen lahden kapealta ja matalalta ”kaulalta” ja sitä aluetta ruvettiin sitten pommittamaan. Jo matkalla rannan tuntumasta tärppäsi pieni hauki, mutta muuten rantavyöhyke osoitti merkkejä vain pienistä ahvenista sekä särjistä.
Kun varoen taitettu matka oletettuun ottipaikkaan oli vihdoin tehty, ei se valitettavasti ainakaan heti muuttanut yhtään mitään. Kaloja ei edes näkynyt, ei sitten millään. Yksittäinen iso ahven haki jigin ärhäkästi välivedestä, mutta ei silläkään seuraa ollut.
Vasta pitkän ajan kuluttua löytyi seuraavat ahvenet. Kyllä, ihan monikossa ilmaistuna ja niistä kaksi ensimmäistä sainkin ylös, pitkästä aikaa ärsykevärillä. Kolmas säikähti ja löi suun suppuun, eikä morristakaan ollut siinä vaiheessa enää ottipeliksi. Mutta siinä se sitten olikin, suurten odotusten lahtireissu: 3 ahventa + hauki.
Iso merkittävä tekijä ja oletettu kalojen masentaja oli tietenkin vasta satanut lumi. Jos yleensä jo parin sentin kertymää pidetään huonona, niin nyt sitä oli sitten 15 – 20 cm kerralla. Toisaalta edes varovaisia kaloja ei näkynyt, joten joko ne olivat lumen tuoman jäänalaisen pimeyden vuoksi uineet muualle, tai sitten niitä ei tuolla alueella nyt tänä vuonna jostain syystä ollutkaan. Ja mikäli jälkimmäinen on totuus, olisi se siinä mielessä lohdullista, että jossain muualla lymynnee ne hyvät alkutalven parvet.
Lumi ja sen myötä muuttuneet olosuhteet selittänevät myös sitä, että ärsykevärillä sai pitkästä aikaa edes pari kalaa. Pitänee ensi reissulla kokeilla sitä isommassakin koossa jo ”ensihoukuttimena”, eikä ainoastaan varavaihtoehtona, mikäli ensiksi tarjottu perinteinen 8 cm muikkusaira ei kaloja miellytä. Luntahan tuli tämän reissun jälkeen paljon lisää, joten ehkä elämme ärsykevärin aikaa.
Reissulle arvosanaksi 6 / 10. Taas joutuu parin tärpin perusteella arvioimaan syöntiä, mutta ei se pöllömpää ollut. Kalojen liikkuminen yksitellen sen sijaan kertonee siitä, ettei mitään isoa ”ajoa” ja syöntiä kuitenkaan ollut.
Seuraava reissu onkin sitten kysymysmerkki. Lunta tosiaan tuli, joskin kovan tuulen kanssa, joten jäälle sitä ei välttämättä liikaa kertynyt. Ties vaikka myrskytuuli pyyhki osan vanhastakin puuterilumesta muualle. Pakkasta ainakin riittää 10 – 15 asteen verran, joten ehkä sitä pääsisi jo jonnekin avarimmille vesille pois lahdista. Ainakaan tähän viimeisimpään ei ole tarvetta tulla heti takaisin.
Analytical Ice Fishing 