Flunssa, Joulu ja kaiken maailman muuttujat venyttivät pilkkitauon pitkäksi, mutta viimein se päättyi. Sinällään, jos tauko oli tullakseen, tuli se ihan hyvään aikaan, sillä jäätilanne oli joulun aikoihin melko huono. Iso kysymys oli tietenkin, minne sitä sitten suuntaisi tammikuisia ahvenia etsimään? Selailin viime vuosien raportteja ja ainahan se tammikuu on vaikea ollut. Erään selän laidalta oli kuitenkin yksi ok reissu tullut, joten siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.
Keli oli kylmä: pakkasta 10 astetta terästettynä 4 m/s tuulella. Taivas oli pilvinen, muttei synkkä ja aurinkokin melkein näkyi silloin tällöin. Ilmanpaine oli laskussa enteillen tulevaa lämpöaaltoa, mutta yhä hieman normaalipaineen yläpuolella. Jäätä oli mukavat 25 cm ja lunta jään päällä ohut kerros.
Kyseessä oli tosiaan selkäalue, jonka laidalla on matalampi 4 – 5 m tasapohjainen alue, joka ensimmäisenä päätyi kairauksen kohteeksi. Tarina oli sen paikan osalta hyvinkin selvä: ei ainuttakaan havaintoa yhdestäkään kalasta. Paikan vaihto tulikin melko nopeasti kyseeseen. Nyt kohteeksi osui saman selän reunalla oleva niemimäisempi matalan alueen raja. Sekä syvempää 6 – 8 m puolta, että matalaa 4 – 5 m puolta tuli rei’itettyä, mutta sama teema jatkui: Ei ainuttakaan kalahavaintoa. Edes pikkukalaa ei näkynyt ja kun kaksi täyttä hutikohtaa oli alla, tapahtui seuraava siirtymä sitten autolla täysin toiseen paikkaan.
Nyt oltiin pohjanmuotojen puolesta lahtimaisessa kohdassa, jossa syvänteestä kuroutuva vedenalainen sola päättyy rantakaislikon kärkeen. Toissatalvena se taisi olla jopa paras paikka, jossa tarkasti piti osua syvän solan syvimpään, noin 7 m kohtaan isoja saadakseen. Tällä kertaa osuin siihen heti, mutta toivottoman tuntuisesti ei alkuun näkynyt siinäkään kalan kalaa. Solan reunoilla matalammassakaan ei näkynyt edes sitä vakiosinttiä, mitä sieltä lähes aina on löytynyt. Solan päätyä uudestaan rei’ittäessä tapahtui sellainen ihme, että iso kala näkyi pohjan tuntumassa. Ohikulkumatkalla se tosin vain oli ja haueksi veikkaisin, sen verran jykevä hahmo piirtyi luotaimeen.
Vielä päätin yrittää ja siirryin viereisen matalikon pitkän niemimäisen ulokkeen kärkeen. Aikoinaan kevättalvella pilkittiin tästä kukkokaloja ja sattuipa sekaan muutama isompikin. Pikkukalojen suhteen alue ei pettänyt ja muutaman pitkästä aikaa otinkin, kun ei tässä perkuuhommiin ole päässyt kyllästymään… Havaintoja isommista ei tullut ja siinäpä se paluu pilkkihommiin sitten olikin.
Olosuhteissa nyt tuskin hirveästi mitään vikaa oli, kuunkierto ainakin oli juuri oikeassa vaiheessa. Jään pintakin oli vähäluminen päästäen valoa jään alle. Toki mistään kristallinkirkasta teräsjäästä ei puhuta, mutta silti valo-olosuhteiden pitäisi olla vuodenaikaan nähden ihan hyvät.
Reissulle arvosanaksi 4/10. Ehkä sitä vain tuli valittua paikat väärin ja ensikerralla sitten toisenlaisiin paikkoihin.
Analytical Ice Fishing 