Nyt oli pitkästä aikaa suunta uusille paikoille. Sekä tämän talven osalta, että ihan koko pilkkihistorian. Kyseessä oli tasainen 6 – 8 m ”hylly” kahden ison syvänteen välissä, jota reunustivat matalikot molemmin puolin. Hieman samanlainen paikka siis, kuin edellisten kolmen reissun paikkakin, mutta selkeästi isommassa mittakaavassa. Kesällä tuolta oli tullut hyvin sekä ahventa, että kuhaa ja siksi se kiinnosti kokeilla talvellakin.
Keli oli erittäin talvinen: Lunta satoi ja välillä jopa pyrytti lähes koko reissun ja pakkastakin oli viitisen astetta. Ilmanpaine oli edellisenä päivänä ollut laskussa ja nyt nousussa, ollen kuitenkin yhä matala. Vaikka lunta satoi ja oli satanut, jään päälle sitä ei ollut kertynyt lisää, kun jo olemassa ollutta lunta oli kaiketi sulautunut jääksi uuden alta pois. Tuuli puhalteli idästä ja kuun kierto oli uuden kuun vaiheessa.
Paikkaan ei ollut ihan helppo päästä ja kävelyä lumisateessa kertyi n. 2 km. Toisaalta paikan ollessa hyvä, on ihan positiivista, että sinne päästäkseen joutuu hieman kävelemään. Suunnitelma oli aloittaa kesän parhailta paikoilta ja kairata siitä koko tasainen ”hylly” läpi.
Ensimmäiset reiät olivat tyhjiä. Oletin, että havaintoja pikkukalaparvista olisi tällä alueella tullut, mutta se osoittautui vääräksi. Myös seuraavat reiät ammottivat tyhjyyttään ja melko varma siinä vaiheessa olin, että huti tuli alueen suhteen. Jossain vaiheessa jostain ilmestyi pieni hauki, joka kävi kahdesti napauttamassa kiinni, mutta irtosi molemmilla kerroilla. Toivottavasti ui muualle, sillä yksinäisyyteenhän se tuolla kuolisi. Kyseinen kala kun jäi ainoaksi havainnoksi koko alueelta. Tai oli alueen toisella laidalla 2 m matalassa toki ihan pientä sinttiä…
Seurasi kävely seuraavalle alueelle. Sekin oli kesällä toiminut erinomaisesti sekä kuhan, että ahvenen kalastuksessa. Talvikokemukset olivat toistaiseksi kaksijakoiset: Muutaman reissun olin siellä pyörinyt, löytänyt pari isompaa ahventa, mutten koskaan parvea. Alueen matalikko taas oli varma pienten ahventen paikka.
Aloitin siitä, mistä pari isompaa olin joskus saanut: Vedenalaisen niemen kärjestä ja sen reunoilta 5 – 8 m syvyyksissä. Hiljaisuus näytti jatkuvan ja olin nopeasti jo reikää vaihtamassa, kunnes jigiä pois nostaessa aivan jään kannen alta nappasi hyvä ahven kiinni. Toinen tuli välittömästi yhtä ahnaasti ja näin luotaimesta vielä kolmannenkin. Se kuitenkin käyttäytyi täysin erilailla: hitaasti kurkisti jigiä ja ui sitten pois. Taasko jäisi kahteen hyvään ahveneen tässä paikassa?
Rei’itin paikkaa lisää ja pilkin tavallista enemmän myös aivan jääkannen alta. Siirtyminen syvempään ei auttanut, mutta lähempää vedenalaisen niemen keskustaa löytyi vielä päivän suurin ahven sekä hauki, joka tällä kertaa pysyi kiinni. Lisärei’itys yhä keskemmälle ja taaemmaksi niemeä ei auttanut, eikä vanhoiltakaan rei’iltä löytynyt mitään. Kävin kurkkaamassa viereisen syvänteen lahtimaisen päädyn kokeillen 8 – 12 m syvyyksiä, mutta tyhjää oli sielläkin. Lopulta vielä yhden ahvenen sain, kun palasin takaisin niemelle pakkailemaan tavaroita, mutta silläkään ei kavereita näkynyt. Ja siinäpä se.
Alun alue oli tietenkin pettymys, mutta ne kuuluvat uusien alueiden etsimiseen. Kaikkialle ei kalaa riitä. Toisen alueen suhteen positiivista oli se, että pari kertaa aiemmin toteutunut kahden ahvenen ”kirous” tuli nyt murrettua. Toisaalta mitään parvea siellä ei vieläkään ollut, mikä ihmetyttää: miksi paikassa tuntuu kiertelevän talvesta toiseen vain pari isoa ahventa?
Kelin suhteen on vaikea vertailla mitään mihinkään, kun taukoa tästä paikasta oli niin paljon. Optimioloissa silti tuskin oltiin, sillä ilmanpaine oli matala ja kuun kierto uuden kuun vaiheessa. Toisaalta se tuskin kalojen määrään tietyllä paikalla vaikuttaisi, enemmänkin syöntihalukkuuteen. Ja se syöntihalukkuus taas oli tällä kertaa ihan hyvä, mitä nyt neljän ahvenen perusteella voi päätellä.
Paikan suhteen syvyysalue muuttui edellisistä reissuista pari metriä syvempään, mutta ei radikaalisti ja pääpiirteittäin samat tekijät säilyivät: Matala tai matalahko pohjanmuoto syvän veden vieressä rannan läheisyydessä. Pistot kauemmaksi rannasta pienille selille nyt ja edellisillä reissuilla ovat taas olleet hukkapistoja.
Reissulle arvosanaksi 6/10. Vähäkalaisten reissujen arviointi tuntuu aina vähän lotolta, mutta pari ahventa söi oikeinkin reippaasti, kun taas kaksi viimeistä selkeästi varovaisemmin ja yksi sitten pelkästi jigiä toden teolla. Joten syönnin puolesta 50/50 ajatukset ja toisaalta sitä, etteivät kalat viihdy ja saalista parvissa, olen tupannut pitämään myös pienenä arvosanaa heikentävänä tekijänä.
Analytical Ice Fishing 