Talven paras paikka, josta tuli viime reissun ajan taukoa, kiinnosti jälleen. Olosuhteista ainakin kuun kierto kun osui taas siihen jaksoon, jolloin edellisen kerran paikka toimi. Muita olosuhteita en ihan saanut täsmäämään, mutta kiva sinne oli hetken rauhoituksen jälkeen palata joka tapauksessa.
Keli oli kovinkin talvinen. Lunta oli ja sitä tuli, jopa vettä oli kertynyt lumen ja jään väliin. Kylmäkin tuntui luoteistuulen ansioista, joten tietämättään olisi kuvitellut olevansa tammikuun pilkkireissuilla. Ilmanpaine oli ollut viime päivät matalana ja sellaisena myös pysyi. Jäätä oli hieman vaihtelevasti 35 – 40 cm riippuen siitä, kuinka pintamössö oli jäätynyt ja lunta jäällä 15 – 25 cm. Kuun kierto oli täyden kuun vaiheessa.
Tällä kertaa kyseessä oli ”pikapiston” tapainen reissu. Paikan pienuudesta johtuen 2.5 h pilkkimistä ei tosin voi pikapistoksi sanoa, vaan siinä ehtinee saada kyllä selville, onko siellä aktiivista kalaa vai ei. Mutta hiljaisuuden koittaessa, ei tällä reissulla ollut suunnitelmissa kairailla muualle. Eivätkä ne edellisreissujen kokeilut kahteen ympärillä olevaan paikkaan olleet mitään lupauksia antaneetkaan.
Lunta oli tosiaan tullut eikä edellisreissujen rei’istä näkynyt jälkeäkään. Melko hyvällä tarkkuudella ne kohdat kuitenkin muistin ja niistä aloitin. Kyseessähän oli ”vedenalainen” salmi rannan ja matalikon välillä, jossa ympäröivät syvänteet nousevat hetkeksi vain 4 m syvyydeksi. Ja tuon matalan ”salmen” toiselta reunalta ja keskeltä kalat ovat tulleet.
Melko nopeasti alle ilmestyi jälleen parvi ja pari pientä siitä nousikin 8 cm oranssilla Sairalla. Pari muutakin kävi vielä kurkkaamassa, mutta eivät ottaneet. Jigin vaihto ei alkuun tuntunut tuovan muutosta, kunnes jonkin ajan päästä nousi vierestä valkoisella Sairalla komea yli 600 g ahven. Olin hieman sivummassa itse, mutta vaihdoin silti saman tien isoon valkoiseen. Ja ihmeen lailla pian alle ilmestyikin pari ahventa ja parin tärpin perusteella kokoakin oli ihan tarpeeksi! Ylös asti kumpikaan tärpänneistä ei tosin tullut ja nopeasti ne hävisivät luotaimenkin ruudulta pysyvästi…
Palasin vielä alun kohtaan, mistä ensimmäiset kalat sain. Isolla työllä sai alle houkuteltua joitain ahvenia, mutta mitään mielenkiintoa niillä ei tärppäämiseen ollut. Oli turvauduttava perinteiseen kikkailuun: Jigillä houkutteluun ja morrilla ylös pilkkimiseen. Onneksi kalat olivat kerrankin hidasliikkeisiä siinä mielessä, että houkuttelun jälkeen ne pysyivät myös alla vieheen vaihdon ajan. Ja vaikka koukussa oli tällä kertaa vain tekotoukkia, kelpasi morri lopulta kuudelle ahvenelle. Pari kertaa niitä joutui aina jigillä houkuttelemaan takaisin eikä kokokaan ollut kummoista, mutta ruokakalat kuitenkin. Sen pituinen se.
Alkuperäinen ajatushan oli tulla tänne uudestaan, kun olosuhteet olisivat otollisimmillaan ja katsoa, olisiko se tuonut muutosta paikan hyytyneeseen trendiin. Kuun kierron kohdalla se toki onnistui, mutta valitettavasti ilmanpaine eikä pilvisyys täsmänneet parhaisiin reissuihin nyt, kun pilkille pääsin. Hieman kysymysmerkkejä tuo yritys siten jätti.
Varovaistahan se syönti todella oli eikä parvetkaan sitä luokkaa, mitä kuukausi takaperin tuossa paikassa. En usko lumentulon vaikuttaneen asiaan, sillä tiivis kerros sitä oli jo valmiiksi. Lumisateinen keli sen sijaan hyydytti syönnin kuin seinään reissulla 5-7, eli edellisen kerran tuolla paikalla. Kenties se oli myös nyt syöntiä laimentava osatekijä. Se, johtuisiko se sitten lumisateesta itsestään, siihen tarvittavasta pilvisyydestä, vai sateiden aikana usein vallitsevasta matalapaineesta, onkin sitten toinen juttu.
Kumma oli myös se hetki, kun selkeästi joukko isoja ahvenia kävi paikassa pyörähtämässä. Mistä johtui vain tuo yksi hairahdus ja miksi sitä ei tullut toistamiseen? Samantyylistä käyttäytymistä sai tosin todistaa parin talven takaisen parhaan paikan kohdalla useamminkin: Yhtäkkiä saattoi täysin tyhjästä ilmestyä parvi hyviä ahvenia, jotka viipyivät paikalla vain hetken ihan reippaasti syöden, kunnes katosivat loppupäiväksi taas muualle. Tämän reissun paikassa tuollaista toistuvaa käytöstä ei tosin ole ollut havaittavissa, joten kenties kyseiset ahvenet olivat vain ohikulkumatkalla.
Viime reissulla parit hyvät ahvenkontaktit tulivat hieman syvempää verrattuna tämän reissun paikkaan. Samoin tämän reissun paikan suhteen kalat tavoitti ensimmäisillä kerroilla keskemmältä matalaa ja myöhemmin reunemmalta. Kenties ne ovat tehneet siirtymää pari metriä alemmaksi? Ehkä ensi kerralla pilkitään sitten vähän syvempää jälleen.
Reissulle arvosanaksi 5/10. Syönti oli erittäin heikkoa, kalat joutui suorastaan pakottamaan ottamaan ja ylipäätään merkit kalojen liikkeistä olivat hyvin passiiviset.
Analytical Ice Fishing 