Toissareissun jälkimmäinen paikka jäi kaivelemaan. Kun sieltä oli yleensä löytynyt vain pari hyvää ahventa, tuplaantui määrä viimeksi neljään. Toisaalta olin paikan jo ajatuksen tasolla hylännyt ajat sitten, mutta sitten taas toisaalta: Moni muukin paikka on toiminut vaihtelevasti eri talvina, mm. eräs salmi, josta yksi kevät tuli komeita saaliita ja muuten ei juuri mitään. Joten voisiko nyt olla tuon ”kahden kalan” paikan vuosi?
Keli oli keväinen ja alati kirkastuvalta taivaalta näkyneen auringon lämpö voitti navakan tuulen viiman. Ilmanpaine oli pari päivää ollut tasaisen matala eikä siitä muuttunut. Kuun kierron osalta elettiin laskevan puolikuun aikaa.
Paikka oli siis rannasta lähtevä vedenalainen ympäristöään matalampi ”niemi”. Aloitin niemen juurelta rannan tuntumasta osin puolivahingossakin, sillä vettä ei ollut alla kuin kolme metriä. Yllätyksekseni kiinni löi kuitenkin heti hyvä ahven! Yhtä nopeasti tosin paikan valtasi pikkukalat eikä siihen enempää isoja ruvennut kuulumaan.
Seuraavan reiän tein lähemmäs vedenalaisen niemen keskustaa ja niitä kohtia, mistä yleensä ovat tärpit tulleet. Hetken odottelun jälkeen kiinni löi jo todella komea ahven ja seuraavan hetken kuluttua vielä toinenkin. Ei niin iso enää, mutta filekokoa helposti.
Vieheenä oli nyt 8 cm muikkusaira. En oranssiin ärsykeväriin uskonut auringonpaisteessa ja hanakasti ahvenet muikkuväriin ottivatkin, joten sillä tuntui hyvältä jatkaa ahventen etsimistä. Seuraavaksi kokeilin niemen kärkeä, joka osoittautui tyhjäksi. Kävin vielä niemen reunan rinteellä, josta yksi hyvä ahven löytyi ja siinä oli tuon paikan anti: 3 hyvää ahventa.
Siirryin viereiselle pitkälle rinteelle pitkän lahtimaisen syvänteen reunalle. Toimiva kesäpaikka se oli, joten täysin summanmutikassa en siihen kairaillut. Syvyysalueeksi valikoin 5 – 10 m. Toisella reiällä, reilussa viidessä metrissä, ilmestyi taas täysin tyhjästä yksi hyvällä syönnillä oleva hyvänkokoinen ahven. Mutta ei ainuttakaan toista, ei pientä, eikä isoa?! Kairailin lisää pitkin rinteen reunaa, mutta yhtäkään toista ahventa ei enää näkynyt. Pieni hauki kävi paikalla, mutta irtosi heti tärpin jälkeen ja siinäpä se.
Ihme paikka, ei voi muuta sanoa. Yksittäisiä hyvän kokoisia ahvenia tuntuu aina uiskentelevan muutamia, ja ne ovat vielä yleensä syönnillään. Mutta mitään merkkejä suurimmista parvista ei näy. Mistä aina ilmestyy ne uudet pari ahventa, mutta ei koskaan enempää? Kesällä tilanne on ollut päinvastainen tuolla, josta esimerkki alla:
Kellonaika voisi olla yksi selittävä tekijä. Nytkin pilkintä alkoi jo suhteellisen myöhään päivän ollessa jo melko pitkä. Toivo siitä, että nyt olisi tuon paikan vuosi, voi siis yhä elää, mikäli ahvenet olisivatkin suuremmissa määrin syönnillään jo aikaisemmin aamulla. Sehän selviää sillä, tai ainakin jotain vihiä voi saada, että ensi kerralla menee jäälle aikaisemmin.
Toisaalta taas viimeinen rinteeltä tullut ahven söi ihan yhtä hanakasti, kuin reissun alkuunkin tulleet, mikä kielisi siitä, ettei kellonaika syöntiin vaikuttaisi. Mutta kenties siihen paikalla olevien ahventen määrään sillä voisi joku vaikutus olla. Ja toivottavasti onkin, sillä jos tuosta saisi vaikka 10 – 20 tuollaista ahventa, olisi potti jo erittäin komea.
Syvyysalueen suhteen kaikki ahvenet tulivat nyt 3 – 5 m syvyyksistä, vaikka 6 – 8 m syvyyttäkin pilkin yhtä paljon ja jopa kymppiä kokeilin. Joten siitä löytyi ainakin yksi johtolanka, mitä seurata ensikerralla, tai ainakin mihin alkuun keskittyä.
Reissulle arvosanaksi 6/10. Ahvenet söivät hyvin, mutta parveilusta tms. ei ollut tietoakaan.
Analytical Ice Fishing 