Reissu 5-11, Apatiaa

Nyt sitten mentiin, hieman normaalia aikaisemmin. Josko sillä saisi ”kahden ahvenen paikan” aukeamaan. Hirveitä odotuksia ei kyllä ollut, mutta tulisipahan kokeiltua. Mikäli aamu olisi tyhjä, oli varalle mietitty toinenkin paikka.

Keli oli apaattinen: Täysin tuuleton, hieman usvainen, lämmin ja kostea. Ilmanpaine oli sekin jämähtänyt ja vieläpä normaalipaineeseen. Kuun kierto oli uuden kuun vaiheessa, märkää lunta jäällä reilut 20 cm ja jäätä 40 – 45 cm.

Aamun harmaat maisemat.

Alkusiirtymän jälkeen hieman jännitti: Olisiko nyt alla enemmänkin ahvenia? Alkuun rannan lähellä ei ainakaan mitään. Seuraavatkin reiät olivat tyhjiä ja alkoi vaikuttamaan, että unessa oli kelin lisäksi vedenalainenkin maailma.

Hetken kairailtuani kohti vedenalaisen niemen kärkeä, koitti hetki, jolloin elämää löytyi: Alle ui neljä ahventa. Niistä kaksi otti ja kaksi häipyi. Jostain vielä kolmannen sain, mutta 1.5 h ahkeraa rei’itystä tuolle pienelle alueelle riitti kertomaan, ettei se siitä miksikään muuttunut, vaikka nyt aikaisemmin tulinkin jäälle: pari hyvänkokoista ahventa, muuta ei tuolla paikalla näytä olevan talvisin tarjota.

Avauskalat.

Siirtymä koitti, autolla, ja paikka vaihtui isosti. Oikeastaan lähes päinvastaiseen: Jos aamun paikka oli ympäristöään matalampi vedenalainen niemi, niin loppureissun paikkana toimi vedenalainen ympäristöään syvempi lahti. Joku talvi tuosta sai aina muutamia isoja ahvenia.

Merkkejä pilkkimisestä ei uudessa paikassa näkynyt. Vedenalaisen lahden syvin uoma löytyi kuitenkin helposti, mutta siihen ilonaiheet sitten tyssäsivätkin: Yhden yhtä ahventa kun ei alueelta löytynyt, eikä lahden reunoilta matalammasta edes pikkukalaa… Kadotus oli iskenyt, mutta kun viimeistä kertaa nostin jigin ylös, vilahti luotaimessa heikko kaiku. Joku oli uinut kaikukeilan reunalta. Pudotin jigin vielä kerran ja haukihan se sieltä iski kiinni. Sen verran matoja oli sen pinnalla, että paikallaan oli sekin lähipäivänsä murjottanut. Siinäpä se.

Nämä kalan pinnalla olevat madot kertonevat siitä, että kalat makaavat pohjassa paikallaan.

Analysoitavaa ei hirveästi jäänyt. Alun paikka tarjoaa näköjään erittäin varmasti pari ahventa, mutta yhtä varmasti ei sen enempää. Siellä on nyt lähiaikoina kolme reissua tehty lähes identtisellä saaliilla. Jälkimmäinen paikka taas todettiin tyhjäksi jo aiemmin tänä talvena reissulla 5-4, eikä senkään tilanne näyttänyt muuttuneen.

Kelin suhteen kuun kierto eikä tuulen suunta olleet optimeja, mutta samaa antia alun paikalla on kyllä ollut muissakin olosuhteissa. Aivan alkutalvesta en ole tainnut tuolla käydä, joten ehkä se pitää ottaa vielä tavoitteeksi, kenties jo 8 kk:n päästä.

Vieheidenkään suhteen ei pohdittavaa jäänyt. Koitti sitten luomu- tai ärsykevärejä, kaloja ei vain saanut houkuteltua alle.

Reissun kalat. Ei taaskaan turha reissu, vaikka parempaa sitä toivoisikin.

Reissulle arvosanaksi 5/10. Ne ahvenet, mitä tuli, otti kuitenkin hyvin. Ensi reissulle pitää keksiä jotain uutta taas, kun meinaa heikkojen reissujen putki alkaa venyä.

Jätä kommentti