Edellisreissujen paikat olivat olleet tyhjiä, joten taas piti jotain uutta miettiä. Ratkaisu oli eräs salmi. Viime vuosien perusteella melko epätoivoinen ratkaisu, mutta tuli sieltä se yksi kevät komeita saaliita. Ja se nyt oli varma, että huonommaksi ei vaihtamalla ainakaan muuttuisi.
Keli oli komea: Aurinko paistoi ja lämmittikin, sillä pohjoisesta puhaltanut tuuli ei pilkkipaikkaan juuri ottanut. Pakkasta oli aamulla vajaa 10 ja päivälläkin vielä nelisen astetta. Jäälläkin oli hyvä liikkua, kun sohjo oli jäätynyt kovaksi kerrokseksi. Jäätä oli pienen virtauksen vuoksi 10 – 15 cm muita paikkoja vähemmän. Ilmanpaine oli hitaassa nousussa ollen kuitenkin yhä matala ja kuun kierto kasvavan puolikuun vaiheessa.
Aloitus oli melko myöhään, sillä yöllä oli siirrytty kesäaikaan, eikä yhden tunnin nipistäminen unista kiinnostanut. Keli, joka oli siis komea, saattoi kenties olla osatekijä myös huonommassa seikassa: Paikalla oli muita ja toinen kohta paikasta, salmen suu ja syvenevä rinne, jäisi itseltä nyt pilkkimättä. Salmen keskikohta oli kuitenkin vapaa, joten sitä sitten rei’ittämään. Hyvä ahvenia siitäkin oli joskus tullut ja haukia ihan riesaksi asti.
Aloitin rei’ittämällä kolmen reiän rivin salmen keskelle kohtisuoraan salmen halki ja siitä siirtyisin sitten reikärivittäin syvempää kohti sen verran, mitä toista pilkkiporukkaa kehtasi lähestyä. Alun 3 m syvyyksistä löytyi pientä reunimmaiselta reiältä ja kahdelta muulta ei mitään. Seuraavalla reikärivillä toistui sama kaava, mutta kun kolmatta riviä aloitin jälleen salmen reunasta, vilahti alla jo pari ahventa. Keskimmäinen kolmannen reikärivin rei’istä oli jälleen tyhjä, mutta seuraava enää ei.
Alla oli ns. valmiina, siinä hetkessä pieneltä ihmeeltä tuntunut, neljän ahvenen parvi. Päätin lähestyä niitä morrilla ja yhden sainkin. Koko ei valitettavasti päätä huimannut. Enkä varsinaisesti onnesta pyörtynyt huomatessani, että loput säikähtivät ensimmäisen tärppiä ja uivat tiehensä. Rikoin reikärivirutiinin ja kairailin enempi tuon reiän ympärille, mutta vain yhden yksinään uivan ahvenen enää löysin. Kiintiöhaukikin tuli loppuun piristämään muuten hiljaista pilkkireissua.
Se toinen porukka ei siirtynyt, joten se alue salmesta jäi kattomatta. Muuallekaan ei viitsinyt sillä kertaa enää siirtyä ja kahdessa tunnissa tuo pieni tarjolla ollut alue tuli kyllä harvinaisen nähdyksi. Joten siinäpä se taas oli.
Analysoitavaa ei taaskaan juuri jää, mutta kummasti ovat ahvenet kyllä kadonneet. Nytkin matalin kohta oli jo melkein kaislikossa kiinni, samoin kuin viime reissulla ja lisäksi syvempää, rinnettä, tasaista pohjaa jne. on tullut koluttua. Mistään ei vain tunnu löytyvät kalaa. Keliäkään ei käy syyttäminen, sillä olosuhteet olivat omien tilastojeni mukaan vähintään kohtuulliset nousevan puolikuun, kirkkaan taivaan ja pohjoistuulen myötä.
Reissulle arvosanaksi 4/10. Se pieni näyte syönnistäkin, mitä pari paikalle osunutta ahventa antoi, oli erittäin varovainen, suorastaan pelokas.
Analytical Ice Fishing 