Nyt ei tarvinnut paikkaa arpoa kiitos viime reissun saaliin. Harvoinhan sama kohta putkeen on toiminut talvella, mutta siitä olisi ainakin hyvä lähteä etsimään, minne ahvenet olisivat mahdollisesti siirtyneet. Alue kun sisälsi muitakin hyvä paikkoja.
Keli oli perus nykytalvien keli: Pilvistä ja pikku pakkasta. Ilmanpaine oli käynyt edellisenä päivänä hyvin matalalla ja oli sieltä nyt nousussa, yhä selkeästi kuitenkin matalan puolella. Tuuli hönki kevyesti lännestä ja kuun kierto oli siirtynyt kasvavan puolikuun vaiheeseen. Lunta oli satanut hieman lisää sitten viime reissun.
Joku muukin oli paikassa käynyt, mutta jokseenkin pystyin viime reissun parhaan reiän paikantamaan. Siihen uusi samanlainen, luotain sekä jigi veteen ja sitten odottelemaan. Olin kesärasiasta löytänyt vielä muikkusairan ja pääsin sillä aloittamaan, mutta uittelipa sitä sitten pinnassa, välivedessä tai pohjassa, ei se houkutellut ketään katsomaan.
Vaihdoin isoon oranssiin Sairaan, sillä viimeksi pieni oranssi toimi, mutta alun houkutustarkoituksiin näin isomman parempana. Ja niinhän se sitten houkuttelikin ja muutaman ihan tärppiin asti. Syönti oli selkeästi laimeampaa kuin viimeksi, mutta ainakin joitain kaloja vielä ui tuossa matalassa 3.8 m kohdassa. Muitakin jigejä siinä kokeilin, mutta iso oranssi oli se, jolla edes välillä tärpin sai. Morrikin toimi, mutta kalasti selvästi pienempää kalaa, mitä jigi.
Väliveteen ilmestyi sitten taas paksu kaiku. Viimeksihän vastaava näky johti välittömään siiman katkeamiseen hauen kanssa, mutta samat ajatukset olivat taas päässä: Voihan paksu kaiku johtua vaikka kahdesta vierekkäisestä isosta ahvenesta… No, sitä sitten houkuttelemaan ja kiinnihän se iski. Haukimaisen poukkoilevat oli potkut, mutta komea reilu 500 g ahven sieltä kuitenkin ilmestyi! Suhteessa siihen normaaliin, mitä Leppävedeltä on tullut, yli puolen kilon ahventa voi todella jo isoksi sanoa eikä näitä montaa ole vuosien saatossa tullut.
Jos olivat potkut kuin hauen, niin myös jälkiseuraamukset: Kaikki kalat hävisivät kuin niitä ei sinä päivänä olisi koskaan siinä ollutkaan. Kun meno ei muutenkaan viime reissun tahtiin yltänyt, päätin käydä toisessa paikassa, joka yleensä on se tämän alueen pääpaikka ollut: Syvänteen päässä oleva portaittainen rinne, jossa ensimmäinen tasanne on noin 5 metrissä ja toinen reilussa kahdessa. Kumpaakin kokeilin, mutta yhtäkään merkkiä ei kaloista näkynyt. Motivaatio lisärei’itykselle ei siten syntynyt ja palasin aloituspaikkaa rei’ittämään hieman eri kohdista.
Yhdeltä reiältä sain vielä oikeastaan hyvänkin syönnin heräteltyä ja nopeasti tuli kuusi ahventa. Seitsemännen karkuutin jään reunaan, mistä seurasi jälleen täysi hiljaisuus ja kalojen katoaminen. Hetken vielä pyörin ja etsin, mutta mitään ei löytynyt, joten siinäpä se sitten olikin.
Päällimmäinen havainto oli tietenkin syönnin hiipuminen viime kerrasta. Kalat kuitenkin olivat yhä paikalla, joten niiden hukkaamisesta ei ollut kyse. Syönnin hiipuminen näkyi tärppien vähyyden ja kalojen liikkumishalukkuuden lisäksi ihan tärpissä asti: Sitä kun välillä oli hankala edes huomata, kun raivokkaan tukistamisen sijaan ahvenet vain sulkivat jigin varovasti suuhunsa. Viehemieltymykset eivät varsinaisesti muuttuneet, kelpasihan oranssi viimeksikin, mutta rajoittuivat, sillä vain oranssi toimi tällä kertaa.
Tuuli oli kääntynyt etelästä länteen, muttei kuitenkaan pohjoisten suuntausten puolelle, jotka ovat analyyseissä paremmiksi osoittautuneet. Nyt tapahtunutta tuulen suunnan muutosta on vaikea kuvitella syönnin vaimentajaksi. Kuun kierto taas oli siirtynyt kasvavan puolikuun vaiheeseen, minkä datan mukaan pitäisi olla edellisreissun uutta kuuta parempi eikä siten mikään selitys heikommalle syönnille.
Ilmanpaineessa sen sijaan oli muutos, joka täsmäisi syönnin vaimentajaksi: Viimeksi se oli korkea ja hieman laskussa, nyt taas selvästi matala ja nousussa. Aikaisempien analyysien mukaan nimenomaan korkeapaine on ollut parempi, joten se selittäisi syönnin hiipumista hyvin. Ilmanpaineen muutossuunnan tulokset sen sijaan ovat olleet sekavia.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10. Jonkinlaista syöntiä kuitenkin oli ja kalatkin oleskelivat jonkinlaisessa parvessa samalla alueella sen sijaan, että möllöttäisivät yksin hajallaan suut supussa. Ja saalistahan oli silti tietenkin hyvä, vaikka syönti ei erikoista ollutkaan.
Analytical Ice Fishing 