
Kahden viikon jälkeen hinautui pilkkipulkka jälleen samalle paikalle, joka jo kaksi hyvää saalista edellisreissuilla antoi. Miksi sitä vaihtamaankaan, kun paikka oli hyvin toiminut? Aikaa oli tosin taas kulunut ja jo viime reissu oli hieman edellistään heikompi, joten itsestään selvänä ei mitään voinut pitää.
Keli oli sekava. Ilmanpaine ei tiennyt miten päin olla, vaan oli laskenut ja noussut edellispäivinä tehden samaa nytkin, pysyen koko ajan normaalipaineen tuntumassa. Pakkasella sen sijaan oli suunta selvillä sen hellittäessä aamun 10 asteesta päivän nollaan. Tuulen suunta taas kääntyi aamun pohjoisesta päivän etelään ja voimistuikin vielä. Eikä unohdeta jään paksuutta, sillä sen päällä ollut kostunut lumikerros oli muuttumassa jääksi olematta kuitenkaan vielä jäätä. Kuun kierto ei sentään parissa tunnissa muuttunut, vaan pysyi jämptisti laskevan puolikuun vaiheessa.

Eka reikä oli tyhjä, vaikka metrilleen porautui samaan kohtaan, kuin aiemmilla reissuilla. Toinenkin oli tyhjä ja alkoi vaikuttamaan, että ahvenet olivat vaihtaneet maisemaa. Viime reissun lopuksi sain kuitenkin tuon alueen reunalta, vedenalaisen matalan salmen syvenevältä reunalta muutamat ahvenet, joten kävin vielä siellä ennen paikan vaihtoa.
Viimeksi oranssi Saira oli paras ja sai se nytkin avata pelin, sillä sieltä alueen reunamilta löytyi kalaa. Suvereeni se ei ollut, sillä myös muikkusairalla sekä morrilla tuli kaloja. Meno näytti siltä, että vieheen vaihdolla sai tulosta aikaan saman pilkin kyllästyttäessä kalat nopeasti.


Tunnin ajan syöntiä oli, ei mitään älytöntä, mutta venkslaamalla sai aina jonkun kalan ottamaan. Putken lopetus tosin oli harmillinen, kun viisi kalaa irtosi perätysten.

Samoihin aikoihin keskipäivän hujakoilla hiipi selän takaa lumisade. Ja sehän tietää lumisadespeciaalin eli valkoisen Sairan pääsyä avantoon. Sinnehän se sitten sujahtikin, olin nimittäin kieputellut sen sormissani lukon myötäisesti, mutta lukon vierestä ja luotaimesta sitten katselin kun jigi valui lopullisesti pohjaan… Ja oli muuten viimeinen yksilö.
Pienempää 5 cm versiota, joka itseasiassa alkuperäinen lumisadespeciaali onkin, oli onneksi rasiassa. Mutta tällä kertaa lumisade ei ollut syönnin avaaja, päinvastoin: Mitään kalahavaintoja ei enää näkynyt, vaikka edeltävä tunti oli suhteellisen vilkasta aikaa.
Paikan vaihto tuli kyseeseen. Viime reissun pisto muualle oli tyhjä, joten nyt seurasi pistot päinvastaiseen suuntaan. Siellä odotti kaksi lähekkäin sijaitsevaa vedenalaista niemennokkaa, jossa 4 m syvyyskäyrä mutkittelee 10 m syvänteen reunalla. Ensimmäisen nokan kohdalla lähestyi tyhjyyden keskeltä yksi ahven ihmettelemään jigiä. Muuten olikin sitten yhtä autiota, kuin aloituspaikassa lumisateen alettua. Siinäpä se.

Sekavista olosuhteista johtuen keskitytään tämän reissun osalta vain kuun kiertoon. Viime reissusta kun oli kaksi viikkoa kulunut, oli kuun kierto ehtinyt kasvavasta puolikuusta laskevaksi. Ja sehän ei datan perusteella hyvä ole. Syönti oli myös näistä kolmesta reissusta heikointa vaatien jo vanhoja kunnon kikkailuja, joten ehkä siinä jokin yhteys sitten oli.
Mietittäessä näitä kolmea tämän paikan reissua, olivat kaikki kelin osalta pilvisiä, joten siitä ei löydy selitystä syönnin vaihtelulle. Myös tuuli puhalteli etelästä tai lännestä. Ilmanpaine sen sijaan vaihteli korkeapainereissusta matalapainereissun kautta normaalipainereissuun. Ja kas kummaa, korkeapaine on datankin perusteella parhaimmaksi osoittautunut. Korkeapaneen puuttumisen lisäksi jo mainittu kuun kierto selittäisi osaltaan ainakin tämän viimeisimmän reissun heikkoa syöntiä.

Kenties tänne on vielä palattava uudelleen kasvavan puolikuun aikaan ja mielellään myös korkeapaineeseen yhdistettynä katsomaan, josko syönti olisi jälleen kovaa. Siihen en jaksa uskoa, että paikan aktiivisimmat ahvenet olisivat eka pilkitty pois. Sen verran pitkästä ajanjaksosta puhutaan, että jo niille passiivisillekin täytyi olla tullut nälkä.
Reissulle arvosanaksi 6/10. Määrällisesti tuli vielä hyvät kalat ja selkeää parveakin oli, mutta kikkakirjaa sai jo käyttää sen verran, että tyhjille olisi jääty, mikäli syönti vielä napsun verran heikompaa olisi ollut.
